18.10.2025

 Kun tupaa ja saunaa lämmittää päivittäin puilla niin puita saa kantaa yhden jos toisenkin kerran. Tuntuu , että puukoppa on aina vajaa....

 

Millä niitä polttopuita on sitten kiva kantaa ? Ikean iso sininen kassi on ihan hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan mummonmökki-tyyliä 😉.

Kari teki kerran vanerista kantotelineen ja se on siksi hyvä, että itse teline ei paljoa paina. Sillä on hyvä viedä saunalle puita.

 Ja puuliiterissä on ollut yksi vanha puukoppa johon en mielelläni ole tarttunut. Siihen on tehty narusta kantohihna ja se on sekä ruma että epämukava käteen.

Mutta itseään pitää vähän huijata ja niin kudoin siihen päälliseksi uuden kädensijan.( Samalla tuli katseltua tähtien tanssit ) .Nyt saa siihenkin  tartuttua ehkä paremmin ....pienellä autettu. 

Touhulan syystyöt on tapeteltu; tosin rännien puhdistus on vielä edessä, mutta muuten saa talvi jo tulla. Ja itse asiassa syystyöt voi myös jättää tekemättä 😊. Koskelossa on jäänyt joskus saunan vesipata tyhjäämättä talveksi eikä ole miksikään mennyt ja jos nyt joku muovinen ämpäri tai saavi halkeaa pakkasella niin ehkä olisi muutenkin hyvä ostaa uusi. Keväällä ne hommat on sitten vastassa, mutta silloinhan onkin hirveä into ja energia tehdä kaikkea.

Mökkiläisen syystyöt onkin minussta enemmän sitä henkistä luopumista ja pitää hyväksyä pikkuhiljaa se, että taas on yksi kesä takana. Tomas Ledinin vanha ihana kappale jäi soimaan päähän "Sommaren är kort " Ja nyt  mennään talviunille hyvillä mielin 💚.

Touhulan tarina jää siis talvehtimaan , mutta kaikenlainen muu rupattelu toki jatkuu tarinoiden puolella.

 

 17.10.2025

Toinen ensi kevään projekti on suihkulähteen uusiminen. Sen olen jo kertaalleen siirtänyt paikasta toiseen. Ensimmäinen kohta oli muuten ihan kelpo, mutta se jäi vähän kauaksi oleskelupihasta ja minusta olisi mukavaa jos vesi solisee taustalla  kun pihalla istuskelee tai kulkee altaan ohi. 

Tuossa kuvassa allas vielä kaipaa maisemointia . On siihen juuri "istutettu" . Kuva vuodelta 2009.

Seuraava paikka..keinukin näköjään vaihtanut paikkaa  ja saanut uuden Isäni aikoinaan tekemän istuinosan....

Hyvä paikka ja hyvin suihkuttaa vettä, mutta ongelmana on se, ettei tuota rumaa muoviallasta voinut upottaa tarpeeksi syvälle (kun kallio tuli vastaan) ja ympärille keräämäni kivet ei pysy paikoillaan. Kokeilin kertaalleen jopa kiviliimaa....se taas ei kestänyt talven pakkasia.

Nyt allas on tyhjätty ja peitetty

 Keväällä aloitan siis vielä kerran ja  ladon kivet uudelleen ja käytän vaikka sitten jotain laastia kivien saumaamiseen. Toinen vaihtoehto on kasata koko allas täyteen kiviä. No se taas vaatii sen, että selkä notkistuu talven aikana 😉.

Mutta suunnitelmia on aina  hyvä olla. Kolmas kertaa toden sanoo ?

 

 16.10.2025

Tiesin sen, että kun teen aidanseipäistä "aitaa" niin se tulee kestämään vain tietyn ajan kun en tehnyt sitä oikeaoppisesti eli en käsitellyt maahan upotettavia seipäiden päitä ja sidoin ne toisiinsa paperinarulla 😁. No kun ajattelin että katson ensin tykkäänkö edes siitä ja onko se oikeassa paikassa ja selityksiä riittää....Kari totesi,  ettei tuo pitkään tule kestämää. Tarkistin asian ja olin väkästänyt tuota 6/2022.

 

 

Nyt aita tuli tiensä päähän eli seipäät meni vinksin vonksin ja keräsin ne pois ja se oli helppoa kun eivät olleet edes kunnolla enää maassa kiinni. Kari oli oikeassa; osittain . Minusta naisen tekemäksi kolme vuotta on ihan hyvä suoritus 💪.

Mutta laitoin aidanseipäät kuivumaan talven ajaksi ja käsittelen ne keväällä ja suunnittelin , että annan nyt timpurille =Karille tehtäväksi niistä suoja-aidan talon nurkan ja yhden tietyn puun väliin.  Pihaa rajaamaan.

 Kari toivoisi aina , että olisi kunnon ohje , selkeä slostus  tai jopa ihan piirustukset siitä mitä toivotaan tehtäväksi. Joten...

Voiko sitä selkämmin sanoa 😂😂😂...kevättä odotellessa.

 

 15.10.2025

Tulin eilen Touhulaan laittamaan mökkiä talviteloille. Luulin ensin , että olen tavallista aikaisemmassa  siinä puuhassa, mutta tarkistus blogin sivuilta osoitti , että viime vuonnakin mökkikausi loppui jo syyskuun lopulla. Tulee vain niin  pimeää ja kylmää.

No ulkona on enää vain jotain pientä siivoamista ja pois korjaamista. Piikalikka 

                                            

.......lähti lopulta roskakuskin matkaan ja saa nähdä onko ensi keväällä halukkaita tulijoita 😂. Valmius siihen kyllä olisi.

Koristeomenapuu oli keväällä täydessä kukkaloistossaan  

                                    

ja nyt siinä on  pikkiriikkisiä "omenoita". Niin pieniä, ettei niitä juuri kuvassa näe

 Muutaman oksan pistelin liiterin oven kranssiin vielä hetken silmän iloksi

 Kasvimaasta tai kasvihuoneesta ei tullut tänä kesänä juuri mitään satoa. Omenoita, luumuja ja viinimarjoja ja karviaisia sentään muillekin jaettavaksi.Ja vasta nyt pinnistelee muutama mangoldin varsi rikkaruohojen keskellä.Nekin tietysti syödään pois.

Tänne tullessa sisälämpötila oli +7 ja pariin kertaan lämmitin sekä tuvan leivinuunitakkaa että keittiön puuhellaa. Kaivoin kaapista  untuvapeiton yöksi, mutta sitä ei vielä ainakaan tarvittu. Suloisen lämmintä....toivottavasti hiiret eivät hoksaa sitä 😂.

 

 24.09.2025

Kävin metsässä katsomassa onko sinne tullut niinkuin tavataan sanoa "sieniä sateella". Ja olihan niitä. Suppilovahverot vasta aluillaan mutta vähän niitä poimin ja osan jätin vielä kasvamaan kokoa.

 Kanttarellaja en voinut enää jättää kun ovat sen verran kylmän arkoja ja olihan niissä monissa kokoa jo ihan yllinkyllin. Tänä aamuna Touhulan keittiön lämpömittari näytti 3.3 astetta joten ajoitus täydellinen.

 Mutta se miten paljon sieniä ja marjoja jää metsään on minusta yksi tärkeä hävikkiviikkohuomio. Kaikki eivät syö sieniä eivätkä ehkä piittaa marjoistakaan ja kaikilla ole mitään mahdollisuutta metsään mennä. Mutta paljon olisi arvokasta syötävää metsät pulloollaan ."Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt".  Ja vaikkei mitään poimisikaan niin metsässä on aina 💚.

 

 

 23.09.2025

Kun lähden kaupungista Touhulaan poikkean yleensä ruokakaupassa matkan varrella. Nyt päätin ohittaa kaupat riskillä vaikka en yhtään muistanut mitä jäi viimeksi kaappeihin . Ja kuinka ollakaan matkalla  radiosta kuulin, että nyt on meneillään "hävikkiviikko" ja sehän passasi siihen kaupan ohitukseen oikein hyvin.

Tarkoitus oli muutenkin kerätä sitä vähäistä kasvihuoneen satoa ja tässähän sitä sitten on. Varsinkin perunoiden kokonais määrä on😂.

Kurpistoista, sipulista, jääkaapin paprikoista ja tomaateista sain tehtyä perinteistä kasvishässäkkää mutta tuota pientä perunamäärää en halunnut ruveta keittämään vaan laitoin ne folioon sipulin kanssa ja leivinuunin tulipesään muhimaan ; toiseen folionyyttiin meni pari omenaa.

 

Saunan jälkeen sain ihanan pehmeiksi kypsyneitä  (pieniä) uuniperunoita ja uuniomenoita.

Hyvin siis alkoi hävikkiviikko 😁
 

 

 12.09.2025

Touhulan kaappiin oli jäänyt  ....

 Olin ostanut kai joskus varoiksi yövieraille. Päivämäärästä viis 😉.

Tupun tupa -blogissa oli resepti fetaparmesaaniporkkanoista (voi miten hyviä olivatkaan vaikkei minulla edes ollut parmesaania ; kiitos Tupulle ohjeesta ja ideasta) ja jälkilämmölle jätin sitten muhimaan uuniomenakauraryynipaistoksen. Jospa olisi ollut jäätelöä sen kanssa (jota ei koskaan jää vierailta 😊), mutta vanha kermaviilipurkki oli sentään ja siihen vähän vaniljasokeria sekaan ja hyvin ajoi asiansa. Herkut syntyi ei juuri mistään. Mutta pöydän ääreen ei ole nyt asiaa ruokailemaan....

Kaikki vapaat pinnat on nyt täynnä omenoita ja sieniä kuivumassa !! No tämä "kuivatuskausi" kestää vain hetken.

 

 11.09.2025

Kun oma mummonmökki oli vasta haaveen tasolla eikä Touhulasta ollut vielä tietoakaan ajattelin , että olisipa hienoa jos olisi omenapuita ja marjapensaita. No nyt niitä sitten on ja vaikka sanotaankin, että kun jokin unelma toteutuu niin se alkaa menettää merkitystään ja viehätystään. Näin ei ole onneksi käynyt Touhulan kohdalla vaan oli aina ihan silkkaa onnea ja ilo täynnä silloin kun täältä saa jotain satoa tai itse kasvatettua. Oikein pullistelen ylpeydestä 😊💚.

Nyt on siis omenashown aika 🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎

Omenhilloon laitan aina mukaan mintun lehtiä. Ne sopivat minusta niin hyvin yhteen ja kun sauvasekoittimella vetäisen soseen lopuksi niin minttukin menee sopivan pieniksi.

Ja omenaviipaleita tykkään kuivata. Jonkin verran viitsin porailla omenaporalla ja viipaloida ja ripustaa kuivumaan. Kuivatustelineinä tällä kertaa kasvitukikeppejä .

Aurinkoisella ja tuulisella pihalla aloitin kuivaamisen ja siirsin sitten ne illan tullen saunatupaan....

Ja sitten taas päiväksi ulos aurinkoon 🌞. Ovat puoliksi aurinkokuivattuja. 
 

 07.09.2025

Sienimetsäretkelle lähdettiin tällä kertaa useamman kopan kanssa . Syötäviksi aietut ja värjäämisen kokeiluun . Syötäväksi löytyi kanttarellaja  ja tatteja  ja väripataan pääsi tuo punainen hapero (olisi ollut sekin syötävää 😉)

 Ja myös  jokin seitikkilaji joka oli liilahtavan värinen ; ilmeisesti löyhkäseitikki ? no nimestä viis eikä myrkyllisyyskään haittaa kun niitä ulkona keittelee.

Väriliemien värit ennen lankojen keittämistä niissä

 

alempi seitikistä ja ylempi haperoista. Aika mukavan värisiä lähtötilanteessa, mutta hailakoiksi ne lopulta menivät. 

Eniten "harmittaa" tuo oikean puoleinen ruskea kun siitä odotin niin kovasti oranssia. Sitä nimittäin luvattiin  suolaheinän juurista ja suolaheinää kasvaa runsaasti meillä kaupungissa kalliolla. En ehkä kuitenkaan raaskinnut riittävästi riipiä juuria mukaan kun periaattessa haluaisin käyttää vain maanpäällisiä osia kasveista. No sävysävyyn menee noiden kahden muun kanssa eli keskellä on siitä punahattuisesta haperosta kehkeytynyt ja vasemmalla lilahtavasta seitikistä.

Keräsin jo värjäystarvikkeet nippuun ja varastoon jollei nyt jokin vielä suorastaan pakota kokeilemaan ....

Ja nämä loppukesästä värjäämäni langat aion jemmata ryijyn/seinävaatteen tekoon

Nyt pitää vain opetella sen tekoa .....
 

 

 06.09.2025

Kristiina K:n syyskuun haastesana on  PEHMEÄ 

Touhulassa on vanhanaikaiset ikkunat . Keväällä tuplaikkunat otetaan pois ja syksyllä sitten taas takaisin paikoilleen. Ikkunoiden väliin laitetaan pumpulia tilkkeeksi/koristeeksi ja kosteutta kerämään ja myös pienesti avatut tulitikkuaskit pitävät kosteutta kurissa.Ikkunoiden raot tilkitään vaikkapa vanhoilla kalsarien lahkeilla 😉ja liimapaperinauhat päälle.

 Oikeaoppisesti koristeina pitäisi olla kuivakukkia mutta minkäs teet kun olkikukka ei tänä vuonna suostunut edes itämään; saatikka kukkimaan....näillä siis on nyt mentävä tänä vuonna. 

 Kun tuplaikkunat ja pumpulit on paikoillaan ; syystuulet saa rauhassa puhaltaa.....

 

 

05.09.2025

Touhulan omenapuissa on tänä vuonna tosi paljon omenoita. Valkea kuulas on se lajike jonka halusin ensimmäiseksi Touhulaan tullessani istuttaa. Se on niin  hyvä syöntiomena ja kypsyy aikaisin eli nyt jo syötävissä ja paranee vain ajan kanssa. Niistä tulee lopulta sellaisia läpikuultavia (siitä kai nimikin on peräisin) ja tosi mehukkaita.

 Ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös Juuso-talviomena tuottaa paljon omenoita. Se on jo 15 vuotta vanha eikä siitä ole saanut tähän mennessä kuin muutaman maistiaisomenan. Mutta nyt niitä tulee ja paljon ! Puu on kasvanut jo ihan liian isoksi, mutta näköjään se ei omenatuotantoa haittaa. Päinvastoin.

 

Omenoita siis  syödään niin paljoin kuin sielu ja vatsa kestää ja niitä annetaan tietysti myös ystäville ja kylänmiehille/naisille, mutta toki säilökin pitää. Entiseen tapaan kuivaan omenarenkaita, pakastan viipaleina, teen omenasosetta. Karin kanssa mietittiin  omenasiiderin/omenaviinin tekoakin....en tiedä maksaako vaivan ? Yhden kerran ollaan itse tehty viiniä, mutta kovin hyvän makuiseksi ei sitä silloin ainakaan saatu.

Ja kaupungissa naapurin rouva jo kovasti odottaa luumupuun satoa....ne kun on hänen herkku

 

 04.09.2025

Isoäidin neliö-projekti loppui nyt. Vähän haikealla mielellä tosin. Niitä oli tosi hauska virkata ja sain langanloppuja (ja vähän uusiakin keriä) käytettyä loppuun. 

Eli kolmas versio toden sanoi . Niistä muotoutui Touhulan kamariin päiväpeitto. Ja ajattelin, että sellainen talvipäiväpeitto 😊eli kesällä saa olla vähän valoisampaa ja kevyempää .Tässä ennen ja jälkeen kuvat ....valkoinen näyttää nyt aika aneemiseslta ?

 Peitto painaa 4 kiloa eli aikamoinen määrä lankaa on sormien välistä kulkenut.....mutta ennen kaikkea tosi kiva kesäprojekti. Kotiin voisi tehdä samanlaisen , mutta väreiltään vähän hillitymmän version ? tai pitäiskö jo pikkuhiljaa rauhoittua noiden neliöiden virkkaamisessa 😂.

 

31.08.2025 

 Sain hyvän vinkin Maijan kommenteista hänen blogissaan "Oma tupa, tontti ja lupa".

Eli mitäs jos tekisin noista itse värjätyistä langoista jonkinlaisen ryijyn tai seinävaatteen. Epäilin vähän omaa kärsivällisyyttä , mutta ajatus itää....ja kun Touhulassa katselin tuollaista vanhempien mökiltä minulle tullutta pientä seinäryijyä niin ehkä sellaisen tyynyn päällisen verran voisi sitä hommaa kokeilla.

 

Heti tuli mieleen auringonkukka -tyynynpäällinen🌻. Sellaiseen sopisivat nuo tähän asti syntyneet värit.

Ehkä olisikin kivampi jos kaikki itse luonnon väreillä langat olisi yhdessä.....nyt olen upottanut niitä villasukkien raitoihin ja isoäidin neliöihin.Ja olisi ainakin yksi hyvä syy lisää  jatkaa näitä värjäyskokeiluja....

 

 30.08.2025

Ennenkuin aloitin Touhulan ylipitkää heinikkoa ruohonleikkurilla jyystämään niin poimin piha-alueelta kaikki sienet. Nyt ei sienten lajikkeella ollut väliä tai sillä onko syötävä vai myrkyllinen sillä niistä keittelin kuinkas muuten.....lankojen värilientä. Itse asiassa keitoksesta tuli ajan kanssa kyllä oikein hyvä sienisopan tuoksu, mutta päätin olla kuitenkin viisas ja jätin kuitenkin maistamatta.

Puretusaluna oli jo loppu ja kokeilun nyt jotain ihan uutta juttua. Touhula kun on ollut aiemmin sepän koti ja takomo niin sieltä on löytynyt paljon ruostunutta rautaromua.

Niitä etikkavedessä liottamalla saadaan rautavettä jota voi myös käyttää puretusaineena. Sitä lisäsin aika varovasti lankojen keittovaiheen lopussa.

Langasta tuli kauniin ruskeaa. Sointuu hyvin aiempiin keltaisiin sävyihin.

 Nyt kun sienestysaika on vasta aluillaan voi koppaan kerätä erikseen ihan kaikenlaisia sieniä. Toiset syötäviksi ja toiset värjäykseen 👍.
 

 

 29.08.2025

Syntymäpäivääni vietettiin "työn merkeissä" niinkuin ennen oli tapana lehti-ilmoituksiin laittaa jos ei halunnut vieraita kyläilemään. En tiedä auttoiko sellainen ilmoitus vai tuliko juuri se sama vierasjoukko joka olisi tuluut paikalle muutenkin.

No toki juhlistettiin merkkipäivää voileipäkakulla perinteiseen tyyliin. 

Kari on usein tehnyt voileipäkakun itse ja onhan se toki astetta maukkaampi tai parinkin astetta , mutta tämäkin kalainen ostokakku ajoi hyvin asiansa. 

Kun ollaan oltu useampi viikko pois Touhulasta niin kaikenlaista puuhaa piisaa. Mustat viinimarjat olivat justiinsa poimittavissa.

Ja hyvin kypsyneet karviaiset makeita kuin karkit.

                                          

Kasvihuoneesta ei tule tänä vuonna yhtään tomaattia tai kurkkua tai oikein mitään muutakaan. Pieni määrä papuja ja kesäkurpitsaa; ne on hetkessä pistelty poskeen. Ei edes niin hyvin monena vuonna satoa antaneet lehtikaali ja mangoldi itäneet lainkaan. Pieneen perunapenkkiin en ole vielä edes koskenut...jospa se yllättäisi positiivisesti 😉.

Mutta miten onnelliseksi tulinkaan siitä, että syysleimu puhkesi kukkaan  juuri nyt. Muistan Isänäidin tuoneen joskus syntymäpäivilleni kimpun syysleimuja omasta pihastaan ja tiesin että ne oli rakkaudella kasvatettu ja vaalittu ja oli iso kunnia saada niitä. Tunsin itseni silloin aikuiseksi; saatoin olla 10-vuotias 😁.
 

 

 28.08.2025

Keväällä Touhulaan palkattiin piikalikka.

 Vähän tuhdin puoleinen kyllä , mutta sitäkin tomerampi. Olevinaan. Ajan kanssa kävi sitten ilmi, että on pieniin päin ja kuinkas ollakaan laskettu päivä osuisi minun syntymäpäivääni eli 28.8. Niinpä ajattelin että antaa hänen nyt seistä tönöttää laiskotellen puskissa ihan vain ruokapalkalla.

MUTTA. Ei sieltä kuulemma mitään pikkupiikaa olekaan tulossa vaan ruoka on ollut tämän piikalikan heikkous.  No onneksi sentään tiesi, että mustat viinimarjat on MINUN herkkua ja niihin ei uskaltanut koskea 😁.

 Mutta toista kesää ei kyllä tätä tyyppiä ruokita. Saa hakea piian paikan jostain muualta 😂.

 

 01.08.2025

Funtsailin sen verran vielä tuota kasvivärjäyshommaa, että päätin kokeilla mistä saisin  aikaiseksi vihreää väriä.

Keräsin vadelman lehtiä (Marttojen ohjeen mukaan)

 

 Vuohenputken lehtiä (monen kasvivärioppaan mukaan)

 

ja saniaisen lehtiä (ihan vain huvikseni  😉)

 

Ja niin siinä sitten kävi....

....keltaista tuli TAAS . Nyt vähän enemmän kuitenkin okran keltaista.

  No ei se tietenkään haittaa; enemmänkin huvittaa 😊.

Puolen yön aikaan Touhulassa myllersi sellainen ukkonen, että oksat pois ! En muista niin pitkäkestoista ja voimakasta paikallaan pyörivää ukonilmaa  sitten lapsuuden. Ei minua sentään pelottanut yhtä paljon kuin lapsena , mutta nukkumisesta ei tullut  mitään kun taivas loimusi valkoisenaan salamoinnista ja jyrisi ja kumisi. Luonnon sotatila.