12.09.2025

Touhulan kaappiin oli jäänyt  ....

 Olin ostanut kai joskus varoiksi yövieraille. Päivämäärästä viis 😉.

Tupun tupa -blogissa oli resepti fetaparmesaaniporkkanoista (voi miten hyviä olivatkaan vaikkei minulla edes ollut parmesaania ; kiitos Tupulle ohjeesta ja ideasta) ja jälkilämmölle jätin sitten muhimaan uuniomenakauraryynipaistoksen. Jospa olisi ollut jäätelöä sen kanssa (jota ei koskaan jää vierailta 😊), mutta vanha kermaviilipurkki oli sentään ja siihen vähän vaniljasokeria sekaan ja hyvin ajoi asiansa. Herkut syntyi ei juuri mistään. Mutta pöydän ääreen ei ole nyt asiaa ruokailemaan....

Kaikki vapaat pinnat on nyt täynnä omenoita ja sieniä kuivumassa !! No tämä "kuivatuskausi" kestää vain hetken.

 

 11.09.2025

Kun oma mummonmökki oli vasta haaveen tasolla eikä Touhulasta ollut vielä tietoakaan ajattelin , että olisipa hienoa jos olisi omenapuita ja marjapensaita. No nyt niitä sitten on ja vaikka sanotaankin, että kun jokin unelma toteutuu niin se alkaa menettää merkitystään ja viehätystään. Näin ei ole onneksi käynyt Touhulan kohdalla vaan oli aina ihan silkkaa onnea ja ilo täynnä silloin kun täältä saa jotain satoa tai itse kasvatettua. Oikein pullistelen ylpeydestä 😊💚.

Nyt on siis omenashown aika 🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎

Omenhilloon laitan aina mukaan mintun lehtiä. Ne sopivat minusta niin hyvin yhteen ja kun sauvasekoittimella vetäisen soseen lopuksi niin minttukin menee sopivan pieniksi.

Ja omenaviipaleita tykkään kuivata. Jonkin verran viitsin porailla omenaporalla ja viipaloida ja ripustaa kuivumaan. Kuivatustelineinä tällä kertaa kasvitukikeppejä .

Aurinkoisella ja tuulisella pihalla aloitin kuivaamisen ja siirsin sitten ne illan tullen saunatupaan....

Ja sitten taas päiväksi ulos aurinkoon 🌞. Ovat puoliksi aurinkokuivattuja. 
 

 07.09.2025

Sienimetsäretkelle lähdettiin tällä kertaa useamman kopan kanssa . Syötäviksi aietut ja värjäämisen kokeiluun . Syötäväksi löytyi kanttarellaja  ja tatteja  ja väripataan pääsi tuo punainen hapero (olisi ollut sekin syötävää 😉)

 Ja myös  jokin seitikkilaji joka oli liilahtavan värinen ; ilmeisesti löyhkäseitikki ? no nimestä viis eikä myrkyllisyyskään haittaa kun niitä ulkona keittelee.

Väriliemien värit ennen lankojen keittämistä niissä

 

alempi seitikistä ja ylempi haperoista. Aika mukavan värisiä lähtötilanteessa, mutta hailakoiksi ne lopulta menivät. 

Eniten "harmittaa" tuo oikean puoleinen ruskea kun siitä odotin niin kovasti oranssia. Sitä nimittäin luvattiin  suolaheinän juurista ja suolaheinää kasvaa runsaasti meillä kaupungissa kalliolla. En ehkä kuitenkaan raaskinnut riittävästi riipiä juuria mukaan kun periaattessa haluaisin käyttää vain maanpäällisiä osia kasveista. No sävysävyyn menee noiden kahden muun kanssa eli keskellä on siitä punahattuisesta haperosta kehkeytynyt ja vasemmalla lilahtavasta seitikistä.

Keräsin jo värjäystarvikkeet nippuun ja varastoon jollei nyt jokin vielä suorastaan pakota kokeilemaan ....

Ja nämä loppukesästä värjäämäni langat aion jemmata ryijyn/seinävaatteen tekoon

Nyt pitää vain opetella sen tekoa .....
 

 

 06.09.2025

Kristiina K:n syyskuun haastesana on  PEHMEÄ 

Touhulassa on vanhanaikaiset ikkunat . Keväällä tuplaikkunat otetaan pois ja syksyllä sitten taas takaisin paikoilleen. Ikkunoiden väliin laitetaan pumpulia tilkkeeksi/koristeeksi ja kosteutta kerämään ja myös pienesti avatut tulitikkuaskit pitävät kosteutta kurissa.Ikkunoiden raot tilkitään vaikkapa vanhoilla kalsarien lahkeilla 😉ja liimapaperinauhat päälle.

 Oikeaoppisesti koristeina pitäisi olla kuivakukkia mutta minkäs teet kun olkikukka ei tänä vuonna suostunut edes itämään; saatikka kukkimaan....näillä siis on nyt mentävä tänä vuonna. 

 Kun tuplaikkunat ja pumpulit on paikoillaan ; syystuulet saa rauhassa puhaltaa.....

 

 

05.09.2025

Touhulan omenapuissa on tänä vuonna tosi paljon omenoita. Valkea kuulas on se lajike jonka halusin ensimmäiseksi Touhulaan tullessani istuttaa. Se on niin  hyvä syöntiomena ja kypsyy aikaisin eli nyt jo syötävissä ja paranee vain ajan kanssa. Niistä tulee lopulta sellaisia läpikuultavia (siitä kai nimikin on peräisin) ja tosi mehukkaita.

 Ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös Juuso-talviomena tuottaa paljon omenoita. Se on jo 15 vuotta vanha eikä siitä ole saanut tähän mennessä kuin muutaman maistiaisomenan. Mutta nyt niitä tulee ja paljon ! Puu on kasvanut jo ihan liian isoksi, mutta näköjään se ei omenatuotantoa haittaa. Päinvastoin.

 

Omenoita siis  syödään niin paljoin kuin sielu ja vatsa kestää ja niitä annetaan tietysti myös ystäville ja kylänmiehille/naisille, mutta toki säilökin pitää. Entiseen tapaan kuivaan omenarenkaita, pakastan viipaleina, teen omenasosetta. Karin kanssa mietittiin  omenasiiderin/omenaviinin tekoakin....en tiedä maksaako vaivan ? Yhden kerran ollaan itse tehty viiniä, mutta kovin hyvän makuiseksi ei sitä silloin ainakaan saatu.

Ja kaupungissa naapurin rouva jo kovasti odottaa luumupuun satoa....ne kun on hänen herkku

 

 04.09.2025

Isoäidin neliö-projekti loppui nyt. Vähän haikealla mielellä tosin. Niitä oli tosi hauska virkata ja sain langanloppuja (ja vähän uusiakin keriä) käytettyä loppuun. 

Eli kolmas versio toden sanoi . Niistä muotoutui Touhulan kamariin päiväpeitto. Ja ajattelin, että sellainen talvipäiväpeitto 😊eli kesällä saa olla vähän valoisampaa ja kevyempää .Tässä ennen ja jälkeen kuvat ....valkoinen näyttää nyt aika aneemiseslta ?

 Peitto painaa 4 kiloa eli aikamoinen määrä lankaa on sormien välistä kulkenut.....mutta ennen kaikkea tosi kiva kesäprojekti. Kotiin voisi tehdä samanlaisen , mutta väreiltään vähän hillitymmän version ? tai pitäiskö jo pikkuhiljaa rauhoittua noiden neliöiden virkkaamisessa 😂.

 

31.08.2025 

 Sain hyvän vinkin Maijan kommenteista hänen blogissaan "Oma tupa, tontti ja lupa".

Eli mitäs jos tekisin noista itse värjätyistä langoista jonkinlaisen ryijyn tai seinävaatteen. Epäilin vähän omaa kärsivällisyyttä , mutta ajatus itää....ja kun Touhulassa katselin tuollaista vanhempien mökiltä minulle tullutta pientä seinäryijyä niin ehkä sellaisen tyynyn päällisen verran voisi sitä hommaa kokeilla.

 

Heti tuli mieleen auringonkukka -tyynynpäällinen🌻. Sellaiseen sopisivat nuo tähän asti syntyneet värit.

Ehkä olisikin kivampi jos kaikki itse luonnon väreillä langat olisi yhdessä.....nyt olen upottanut niitä villasukkien raitoihin ja isoäidin neliöihin.Ja olisi ainakin yksi hyvä syy lisää  jatkaa näitä värjäyskokeiluja....