24.07.2026

 Touhula-päivinä tulee helposti ja myös vaivattomasti askelmittariini 12 000-15 000 askelta päivän mittaan. Kari on tosin todennut useasti , että mennä hompsotan sellaisilla pitkillä askelilla eli jos malttaisin tepastella vaikkapa Poirotin tyyliin niin lukema olisi kaksin jos ei peräti kolmin kertainen. Mutta enhän minä nyt varsinaisesti niitä askelia mihinkään kerää .

Aamukävelyn vilja- ja rypsipellot siivittävät askelia ja saavat kyllä  huokailemaan kesän kauneutta ja tuoksuttelemaan tuoksuja ja askeliakin  tulee ihan huomaamatta.Ja sitten päivän kulkee pihassa sinne tänne tonne....hatara muisti lisää kummasti askelten määrää 😁.
Mutta sen kyllä huomaan että iltasella jos mittarissa on paljon askelia niin matala kynnyskin alkaa tuntua liian korkealta. 

Siitä taas tuli mieleeni surkuhupaisa tarina  miten Karin äiti kompastui aikoinaan omien sanojensa mukaan suojatien maaliraitaan  😂 eli ei ne jalat paljon yleensä ylimääräistä nouse. Onneksi autoilija sentään pysähtyi suojatien eteen ja vei hänet samalla sairaalaan hoitoon  jonne äitinsä oli jo matkalla muutenkin. Siitä tuli vain vähän erilainen sairaalareissu kuin alunperin oli suunnitteilla. 

Nostellaan jalkoja riittävästi😊.

 

  23.07.2026

Kaikki kasvaa nyt ihan kohisten ja kaikenlaiset kasvituet ovat nyt tarpeen. Tapanani on keväisin laitta jotain pieniä tukia sinne tänne ja nyt sitä huomaa, ettei ne riitä mihinkään. 

Mutta tuollaisia kertakäyttö oksista katkaistuja tukia  on helppo lisätä sitä mukaa kun tarvis vaatii.

 Mutta nyt kun sain vihdoin tehtyä pienen suihkulähteen mieleiseksi kivikasaksi 😉niin sen laitamilla kasvanut sininen kukka (jonka nimeä en tiedä) vaati mielestäni jo ihan uudenlasita  huomiota. Ja nyt kun tämä hullu luovuus saanut minusta otteensa niin tein kahdesta aiemmin virkatusta neliöstä ihan oikean tukiverkon.

Tuolla kukalla on ollut aina taipumus kääntyä maata pitkin mutta jos nyt maltan olla tarkkana niin voin ainakin yrittää solmia oksia tuohon virkattuun taustalevyyn. 

Olen selkeästi katsonut liian monta jaksoa neulekisaohjelmaa 😂. 

 22.07.2026 

Ajelin Touhulaan poiketen ensin parturi Rikun luona. Ja kun istuin siinä käsiteltävänä kirkkaissa valoissa niin suuntasin pikaisesti samaisen kauppakeskuksen Normal-kauppaan ja sieltä mukaani tarttui ....

 En ole ennen tuollasia kasvonaamioita kokeillut, mutta nyt ajattelin , että olisi jo ilmeisesti korkea aika. Nuoret naiset ja miehetkin näyttävät noita harrastavan ihan rutiinisti.

Saunan jälkeen kokeilin tuota kosteuttavaa versiota ja voin vain todeta, että ihan mukavalta tuntui vaikkei se ihmeitä tehnytkään....jospa tuo toinen versio tuo sen luvatun nuoruuden kasvoilleni takaisin 😂.

Mutta jos ei kasvonaamio saa kovin suurta ihmetystä aikaan niin säätila senkin edestä. Touhulaan tullessa ensimmäiseksi tikkitakki niskaan ja tulet tuvan uuniin. Jos yöllä on vaivaiset 10 astetta niin lämmitys ei ole lainkaan ylimitoitettua . Eikä päivälläkään kuin 15 astetta ja purevan kylmä pohjoistuuli.

Teki mieli kurkata mitä säätila oli viime vuonna samaisena päivänä ja silloinpa oltiin hellettä paossa järvellä veneilemässä. 

                                               

 Olisikohan lämpötilojen ero lähes 15 astetta tähän päivään verrattuna ? Suomen kesä on kyllä yllätyksellinen.

 18.07.2026 

En ole koskaan ennen nähnyt Touhulan tontilla käärmettä, mutta nyt näin. Kyy köllötteli auringossa tänä vuonna "kesannolla olevalla" kasvilavalla. Nyt on siis käärme saapunut paratiisiin !!!

Olin juuri edellisenä päivänä vähän kitkenyt tuota villiintynyttä penkkiä ja touhunnut siinä sandaalit jalassa ja tietysti ilman käsineitä 😲. Mutta toisaalta kyy syö myyriä ja hiiriä joten vähän aikaa mietittyä ei se käärme  niin ikävä asia olekaan. Nyt pitänee katsoa vähän tarkemmin minne astuu. Ja ehkäpä ostaa varoiksi apteekista uusi kyypakkaus...edellinen lienee vuodelta yksjakaks !

 

 

 16.07.2026

Jos olisin nuorena viettänyt kesää Touhulassa niin ei epäilystäkään, että olisin päivät pitkät maannut lepolassessa auringossa kirjaa lukien. Eikä ennen edes mitään  arurinkosuojarasvaa käytetty. Coppertone tulee mieleen ja myös Tummeli (utarerasva) oli jossain vaiheessa suosittua....ennen vai jälkeen aurinkopäivän; sitä en muista.

Nykyään pitää suojautua auringolta 30-50 suojakeroimilla , aurinkolaseilla ja hatulla ja mieluummin muutenkin sitä vaan hakee sellaista  mukavaa varjon paikkaa.

 Mutta aurinko kypsyttää ihmisten lisäksi nopeasti myös kasvit ja marjat. Onko se itse kasvatettu kurkku nyt mukamas paremman makuinen kuin kaupasta ostettu.

On se 😋.

Ja ihmeellistä kyllä mutta myös viinimarjoja voi pikkuhiljaa keräillä. Ei ennen mielestäni vielä heinäkuun puolessa välissä ? mutta mitäs me allakasta kun kerran kypsyvät omaan tahtiinsa.

Punaisia ja valkoisia keräsin jo vähän iltaviilin päälle. Ja Väinö-rengille pitää antaa kehuja , että on kyllä erityisen tarkkana ollut noiden marjapensaiden kanssa ja vaikka minusta tuntuu ettei se juuri muuta tee kuin seistä tönöttää rakkauslasit silmillään niin hyvin on pitänyt rastaat pois pensaista. Ehkä Tamaraan ihastuminen on tuonutkin lisäpotkua työntekoon😍....

Oli aiemmin vähän vaikea päätös ottaa Mammani tekemä pitsiliina betonitöihin. Siitä syystä jatkojalostin vielä tarjottimen koristeeksi käyttämästäni liinan.  Kastoin sen löysään betonivelliin ja laitoin kuivumaan kukkaruukun päälle. Mutta se vaati minutsa vielä "kultareunuksen" ja kun sattumoisin liiterissä oli kultaspraypurkki niin...

 Mammani pitsiliina sai vielä vähän jatkoaikaa 💛.

 

17.07.2026

Viimeisimmät lankavärjäykseni ovat tässä:

Vasemmalla vadelman lehdet,keskellä lupiini (loppukukintaa) ja oikeassa laidassa yhdistettynä sininen ja keltainen liemi.

Ei tullut 💙+💛=💚vaan tuollainen harmaan vihertävä. Pakko oli kuitenkin sekin kokeill että mitä siitä syntyy kun kaksi eri väristä liemilitkua yhdistää keskenään.

 Viime kesänä värjätyistä langoista oli tarkoitus näpertää ryijy. Yritin pariin otteeseen , mutta se ei vain ollut minun taitolajini. Liian jotain ! Yrityksistä ärsyyntyneenä päätin kokeilla vähän jotain muuta ns. seinätaidetta. Ja tuumin, että "kuplatekniikalla" kutoen saisin jotenkin vähän elävämpää pintaa.

Kudoin tuota "taulua" kaupungissa ja kun toin sen Touhulaan tajusin että nyt voin ottaa käyttöön vanhan ikkunapokan jota olen ihastellut jo pitkään. MUTTA kudelma olikin liian lyhyt tuohon kehykseen.

Eli ei auttanut muuta kuin jatkaa kutomista mutta kun havittelin sinistä väriä niin ensin piti odotella lupiinien kukintaa....mutta nyt se on valmis .

 Teoksella on jopa nimikin " Touhulan onnen ikkuna" ja vaikkei taiteilija koskaan saisi selitellä tuotoksiaan niin kerronpas sittenkin. Alhaalta lukien savista maata, vihertävää ruohoa, (voikukka)keto ja sininen taivas valkoisella pilvellä. Yksi ainoa "kukka" on siksi että aika harvinaisia ovat Touhulassa kukkivat kukat (muut kuin luonnon kukat).

 Jätin ihan tarkoituksella kaikki ikkunan metalliosat karmiin en niinkään siksi että sitä enää tarvitsee karmina käyttää mutten malttanut niitä irroittaa; alkuperäisiä kun ovat. 

Se mistä tuo onnen ikkuna löytää paikkansa on vielä vähän hakusessa......

 Viime vuoden värjätyt langat on nyt sitten taputeltu ja keräsin kaikki jäljellä olevat ja tämän vuotiset yhteen.

 Kilon verran yhteensä. Ja kun nyt alkoi juuri sopivasti Yle Areenassa "Suuri lankasota" niin luulenpa että sieltä voisi saada näille langoille ihan uusia käyttöideoita ?

Mutta vielä on kesää jäljellä ja  sienet ja kanervat ja ja...... värjäyskokeilut senkun jatkuvat.....💙💚💛💜💝.

  15.07.2026

Edelliseen postaukseen viitaten voiko mikään olla yhtä hyvää kuin voissa paistetut kantarellit niin pitää todeta, että kova kilpailija on  savustettu lohi. Turhan harvoin otan savustimen esiin yksin ollessani vaikka tuollainen sähkösavustin on niin helppo ja nopea.

Ja aina onnistuu 

Nyt jopa suolaus meni ihan nappiin.

Touhulassa kesän ykköspaikkoja ulkona on tuo seinän vieresssä oleva tiskipöytäsysteemi. Siinä tiskaan aina jos ulkosalla  lämpötila pysyttelee  plussan puolella😊. Ja siinä keittelen väriliemet ja useimmiten myös ruoat.

Runkona on Ikean tiskipöytä ja tuota  helmarimpsua  uusin nyt kolmannen kerran. Ensimmäisen tein vanhasta suihkuverhosta ja sittemmin vahvasta puuvillakankaasta ja tämä ruutukangas löytyi vanhoista  kangasvarastoista.

Jonkun vuoden tuollainen kestää kesät talvet ja on sitten taas  helppo uusia. Kaapinovia odotellessa 😁
 

 14.07.2026

 Touhulaan kotiutuminen ei alkanut perinteisesti ruohonleikkurilla ajelulla vaan nyt lähdin ensimmäiseksi  metsään katsomaan onko se totta, että mustikat ja kanttarellit on jo poimittavissa. Suunnistin vahoille hyväksi koetuille tutuille paikoille. Mutta aikamoiset metsätyöt olivat kyseisellä alueella meneillään ja pelkäänpä pahoin , että jo pitkään hyväksi havaitut marja- ja sienimaastot muuttavat muotoaan ja kohta on haettava uusia apajoita.

Kapea metsätie pelottaa muutenkin jos joku tulee vastaan niin auton peruuttaminen on liki mahdotonta😨.

Mutta mustikat ON kypsiä. Ehkä olen saanut lapsena vaikea-asteisen mustikanpoiminta-allergian 😉kun metsässä oltiin siihen aikaan pitkään kerralla ja poiminen oli niin lapsesta aika puisevaa hommaa. Siksi poimin nykyään vain vähän kerrallaan. Nyt sen verran , että saan ainakin ripotella jogurtin päälle.

 Kanttarelleja jätin vielä kasvamaan , mutta sen verran sain poimittua, että iltaherkuttelu on taattu. Voissa sipulin kanssa paistetut kanttarellit ruisleivällä 😋.

Ei sen parempaa taida ollakaan...
 

  11.07.2026

Touhulan ja kaupunkikodin välillä ei ole kuin sellaiset  25 kilometriä eli nopeasti autolla sen matkan pyyhkäisee. En kuitenkaan suhaile sitä mennen tullen vaan kun menen Touhulaan niin olen siellä mieluusti vähän pidempään. Vähintään pari päivää.Jo itsessään sinne meno ja tulo on oma numeronsa.

 Touhulasta lähtiessä pitää muistaa sammuttaa ulkosähköt ja sulkea vesiposti . Lukita kaikki paikat.Ottaa roskat mukaan , katsella jääkaappia sillä silmällä ettei mikään jää pilaantumaan. Kerätä pyykit kaupunkiin pesuun. Kastella kasvit ja kukat.Pakata mukaan eestaas kulkeva läppäri, huilu, parhaillaan luvussa oleva kirja/kirjat, tekeillä oleva käsityö, hammasyökisko 😁. Ja nyt on jo kopassa mukana vähän tuoretta satoakin....raparperia, ruohosipulia, basilikaa, sitruunamelissaa, kesäkukkia. 

  Kun portti on suljettu ja matkaan olen päässyt ei pidä enää yhtään miettiä suljinko ja lukitsinko kaikki paikat 😉. Ne jutut menee niin rutiinilla. Ja sitten kun lähden kaupungista takaisin Touhulaan niin sama toistuu toisinpäin.....

 10.07.2026

Nyt on aika "esitellä" työn alla olleita betonitöitä . Niiden tekemisessä voisi sanoa, että työ tekijäänsä neuvoo. Eli kun ei paljon viitsi lukea mitään ohjeita tai neuvoja niin sitä mennään sitten sieltä.... kantapään kautta....

Kahvipöytäkin oli hetken aikaa katettuna pelkillä betonitöillä. 

Käytin Äidin vanhan tarjottimen jota hän oli käyttänyt kukkien alustana ja se oli jo päässyt ruostumaan vaikka ihan aitoa oikeaa Marimekkoa olikin .

En käyttänyt sitä varsinaisena muottina vaan päätin jättää valun siihen.

 

Kuvioksi pitsiliina ja ympärille lasipallukoita.Pitsiliinan öljysin ja sekin lähti ihan mukavasti kovettumisen  jälkeen irti.

Korjailin samaan syssyyn aiemmin tekemääni sillä olin tehnyt pinnan liian ohueksi sillä pikasementillä.

 Sain myös lisättyä siihen samalla vähän blingblingiä. Nyt on kaksi erilaista pöytäpintaa ; voi vaikka vaihdella👍 .Ne väsäsin kummatkin siitä hobby-askartelubetonista. Mutta sitten tositoimiin....eli siihen ihan oikeaan betoniin.

Siinä hommassa valumuotteina käytin muovisia elintarvikerasioita. Nekin öljysin ensin ruokaöljyllä jotta laatat varmasti irtoaa pois muotista . Olin poissa Touhulasta neljä päivää ja sillä aikaa olivat hyvin kovettuneet.Vesisateessa. 

 Kuviointi on abstraktia taidetta 😂.  Lasiosia piti vähän sienellä puhdistaa, mutta hyvin olivat tarttuneet kiinni eikä teräviä lasin pala reunoja ollut missään kohtaa.

Laatat löysivät heti paikkansa lintujen vesialtaan ja tuolikeinun maastosta.

 

 

 Ja tapani mukaan jään niin helposti koukkuun johonkin yhteen tiettyyn juttuun eli kyllä jotain muutakin ajattelin vielä  betonista kokeilla. Touhula on kuin tehty kaikkeen tuollaiseen hullutteluun.

 Ps. Emojien käyttämisestä varoiteltiin , mutta ihan helposti en osaa niistä luopua, mutta vähensin sentään ne jo ainakin puoleen ....onhan sekin jo jotain !

 09.07.2026 

Sääennuste lupaili jopa puoli päivää sateetonta 😉joten eikun  äkkiä Touhulaan ajamaan nurmikkoa. Ja kävi suorastaan tuuri sillä juuri kun sain valmista ja työnsin leikkuria varastoon niin taivaalta tippui  ensimmäiset sadepisarat. Jäi onneksi lyhyeksi tihkusateeksi.

En ole tainnut koskaan ennen heinäkuussa lämmittää mutta mikäs siinä kun puita on 😊.Tulta pesään.

Pelakuut olivat kärsineet ulkorappusilla liiasta sateesta ja liljat saaneet pahasti siipeensä. Niistä otin onneksi kuvan onneksi jo viime kerralla kun osasin aavistaa mitä tuleman pitää. 

 Ne ovat olleet pihamaan värikkäitä  energiapaukkuja.

Yksi ainut pioni ja nuppu olivat säästyneet rankkasateilta

Palava rakkaus huikentelee ja pyrkii korkeuksiin. ...katon harjalle asti . Vähempikin rakkaus riittäisi😍.

 

Kasvihuoneessakin jotain edistystä on tapahtunut.

Kurkut ja kurpitsat aluillaan

Ämpäritomaatti olikin näköjään keltaista lajiketta. Vain ämpäri on punainen😊.

Lehtikaali ja kaikki eri papuversiot voivat ainakin tällä hetkellä ihan hyvin. 

Paprikakin pilkistää jo vähän lehtien seasta.
 

 Ja  lämpötiloista ja kosteudesta huolimatta kesäisiä fiiliksiä on ainakin minulla  ilmassa 🍀.