lauantai 13. tammikuuta 2007

 Touhulan tarina alkaa tammikuussa 2007

Olin etsinyt mummonmökkiä aika ahkerasti jo jonkinaikaa ja melko laajaltikin.Tärkeät kriteerit minulla olivat, ettei mökki olisi ihan maantien vieressä ja kivijalka olisi hyvä ja vankka,
Sitten näin Hämeen sanomissa ilmoituksen myynnissä olevasta
Eteläisissä sijaitsevasta mummonmökistä 13.1.2007.
Saman tien soitin välittäjälle ja ajelin katselemaan mökkiä ulkopuolelta ja tiesin jo ensisilmäyksellä että “siinähän se on”....joskaan kumpikaa tärkeä kriteerini ei toteutunut :-)
Sanoinkin välittäjälle että “ostan tämän” jo ennen kuin olin käynyt sisällä eli se oli siis oikeaa rakkautta ensi silmäyksellä.

Kiinnostuneita oli toki muitakin mutta onneksi tällä kertaa onni suosi minua ja kaupat tehtiin 25.1.2007. Innostus oli käsinkosketeltava ja varmasti hiukan huvittuneita olivat kaupantekijät pankissa, kun olin niin onnellinen kaupasta.
Aili ja Usko Tuomisen perikunta myi tätä kesäpaikkaansa ja kuolinpesässä oli peräti 28 asianomaista.
Touhula ensinäkemältä

 
Heti kaupanteko tilaisuuden jälkeen pääsin haistelemaan paremmin talon henkeä ja tosi upealta tuntui omistaa tämä vanha sepän talo. Takomo.
Talo on kuulemani mukaan rakennettu 1900-luvun alussa; ehkäpä 1910-1911 sillä kyläläiset muistelevat sen olleen “aina” tässä ja nyt. Vastapäätä oleva pieni punainen tupa on ollut kylän puusepän ja kyseinen tupa on rakennettu samoihin aikoihin kuin tämäkin torppa.

Tupa
Tontilla on ollut sepän paja ja se on sijainnut tontin itäosassa ,mutta palanut aikoinaan; vuosiluvusta ei valitettavasti ole tietoa . Naapuri tosin muisteli, että hän on ollut tulipalon aikaan pikkupoika ja ikää nykyään hänellä lienee siinä 70 vuotta.
Ulkorakennuksessa on ollut toinen pääty navettana ainakin yhdelle lehmälle, jota Mari-mummo on hoivannut. Pitkään talo oli pelkästään kesäpaikkana helsinkiläisellä vanhalla rouvalla.


Saunarakennus on tuotu tontille  joskus 1970-luvulla ja kyseinen sauna on ollut messu-uutus ja ollut silloin esittelykäytössä.
Kohtuulliset löylyt siinä saa vieläkin tosin varsinkin kiuas kaipaa uusimista.
Tosin kauppakirjassa sauna mainittin purkukuntoiseksi joten olin varautunut siihenkin ettei sitä voisi lainkaan käyttää.

Saunarakennus

Saunaa lämmittelin vaikka pakkasta olikin ja saihan siellä yllättävän makeat löylyt ja kaivossa oli kylmää, raikasta vettä kunhan keksi keinot sen ylös hilaamiseen ja sitten (pulkalla) vetämällä saunalle. Nyt ymmärrän hyvin miksi vesikelkka oli ennen niin suosittu ....sellainen olisi ollut mukava peli nytkin.



 
Oman tarinani aloitin antamalla talolle oman “työnimen”.Toki Takomo säilyy aina virallisena nimenä, mutta halusin mukavalle talolle hiukan lempeämmän nimen ja ristin se Touhulaksi ja tuskin arvasinkaan miten
osuva nimi se tälle paikalle onkaan;touhua riittää sen kun jaksaa puuhata.


Heti Touhulan hankkimisen jälkeen alkoi kunnon talvi eli lumi tuli maahan vasta tammikuun lopussa ja pakkastakin alkoi olla peräti 35 astetta.

Kaivo
Palotarkastaja kävi katsastamassa uunit ja hormit ja antoi
luvan lämmityksen aloittamiseen. Tosin sekä kamarin uuni että leivinuuni vaativat hänenkin mielestään korjauksia.

Siispä varovainen lämmittely alkoi ja pikku hiljaa sitten savu alkoi nousta piipusta ja yllättäen myös kovilla pakkasilla lämpötila pysyi kohtuu hyvin.
Kamarin uunista puuttui arina kokonaan ja se aiheutti tietysti hankaluuksia häkäriskin kanssa.
 
Leivinuunin päällys oli vajonnut enkä uskaltanut laittaa siihen lainkaan tulta ennekuin muurari katsastaisi tilanteen.

 
Vaikka Touhulassa ei voinutkaan vielä yöpyä niin siellä oli mahdollista kuitenkin  jo jotain remontoida. Keittiön seinät saivat ensimmäisenä uudet maalit ja kaapistot vaihtoivat paikkaa ja niitäkin maalailin uuteen uskoon.


Alkuperäinen keittiö
Maalattu keittiö

Kun keittiö oli suht mallillaan niin makuuhuone sai uudet tapetit ja katto uuden maalin ja sitten voitiinkin tuoda jo sänky taloon ja siten onnistui jo yöpyminenkin.
Tosin sähköpattereita tarvittiin lämmityksen avuksi mutta
muuten oli oikein mukavaa.

Alkuperäinen



Vakava tapettimies :-)


 
Valmiina


Seuraavksi kävi muurari Lasse sitten katsomassa tulisijojen kuntoa ja oli sitä mieltä että nyt olisi aika uusia tulisijat eikä pelkästään korjailla vanhaa.Olihan tiilistä rakennetuilla tulisijoilla ikää jo vuosikymmen jo toinenkin.

Siispä tuumasta toimeen ja purku-urakka aloitettiin huhtikuussa heti pääsiäisen jälkeen. Teimme se homman kahdestaan Isän kanssa ja aikamoinen työ se olikin; hirveästi pölyä, nokea !

Tuvan vanha leivinuuni
Kamarin retro pystyuuni





Tästä se sitten alkaa….purkuhomma.....




ja kottikärryllä tiilet pihalle....





 Isä ihan tiilipölyn peitossa muistuttaa intiaania
Muurari Lasse oli kova jutun kertoja ja ahkera mies ikäisekseen vaikka päivän päätteeksi jalka ei enää noussutkaan kovin ketterästi, mutta kyllä meillä apumiehillä oli täysi työ pysyä vauhdissa mukana.



Uuden muuraus alkaa

Betonimylly pyöri pihassa monta päivää

Elementtien päälle tiilimuuraus
 
 
 

Ongelmaa riitti siinäkin puuhassa vallankin sitten kun suurin urakka oli jo olevinaan takanapäin. Emme saaneet monista yrityksistä huolimatta hormeja vetämään.
Naakat olivat tottuneet tekemään pesänsä Touhulan piippuun ja siitä oli seurauksena säkillinen pesäaineksia hormissa.

Naakkojen häätäminenkin oli ihan oma juttunsa sillä niillä oli pesä tehtynä ja munat munittuna.Naakat kävivät kopistelemassa vielä pitkään senkin jälkeen piipun päällä vaikka sinne oli asennettu hattu päälle.Jälkeenpäin kuulin, että naakat on rauhoittu laji !

Linnunpesäaineksia piipusta


Tulisijat saivat jäädä sitten kuivumaan kesäksi ja vain pientä tulta polteltiin ,jotta kuivumista tapahtuisi hitaasti ja varmasti. Luin jostakin ,että tuollaisista uuneista haihtuu jopa 100 litraa vettä kuivumisen aikana ja vallankin kun kesä on ollut aika sateinen ja kostea niin kestää kauan ennen kuin kaikki kosteus on saatu haihtumaan.
Piipunhatun teettäminen piipun suojaksi myös auttaa sekä vetoon että suojaa sateelta. Teetin myös suojaverkon jotta naakat tekisivät pesänsä tulevana keväänä muualle kuin
Touhulan piippuun…..saas sitten nähdä kuinka siinä käy ??

 
Eli sitten oli aikaa ihmetellä pihaa ja miettiä mitä kasvattaisi kasvimaalla.
Uudisraivaustahan kaikki vaati sillä puutarha oli ollut jo monia vuosikymmeniä hoitamatta.
Ensiksi raivasin pienen kasvimaan ja istutin 3 omenapuuta.
Maitohorsman ja angervon juuret levittäytyivät kaikkialla ja
kesän aikana sai monen monituista kertaa sekä niittää että kitkeä jotta edes jonkinmoista satoa saataisiin.

Katsotaan mitä tulee....



 
Piha sinänsä oli iloinen yllätys sillä nurmikko kasvoi ihan mukavasti ja joitakin perennakasvejakin oli vielä jäljellä.
Tarkoitus olikin ensimmäisenä kesänä seurata mitä maasta nousee ja istuttaa sitten sen mukaan lisää.

Pihassa kasvaa valtavasti kieloja !
Ja jotain vähän väriäkin puskee kesän aikana pintaan

Kesän aikana piti opetella myös puuhommia, sirklausta ja sahausta jotta talvella olisi mitä polttaa.
Isä kaatoi heti keväällä muutamia puita “ensiavuksi” ja niin saimme kuivumaan muutaman motin.
Onneksi liiteriin oli jätetty kuivaankin puuta niin että alkuun päästiin.

Ensimmäinen itse tekemä puupino :-)
Kaikenmoinen puutarhahommakin on uutta ja ihmeellistä ja kantapään kautta pitää oppia niin moni asia !


 
Kaivossa oli vettä keväällä mukavasti mutta kun alkukesä oli kovin kuiva uhkasi vesi loppua kesäkuun lopussa. Sitten tuli sateinen heinäkuu ja kaivo on taas täynnä.
Pesuvedeksi riitti koko kesän sadevesi.

Loppukesällä uusittiin sähköt. Sähkötaulussa oli vain yksi 10 A sulake ja sehän ei pitkälle riitä. Eli siihen lisättiin 2x16A niin että sähköä riittää niin sisälle kuin ulkohommiinkin. Samalla uusittiin kaikki sähköjohdot ja pistorasiat ja katkaisimet jotka olivat alkuperäisiä ja sähkömiehen mukaan jo vaarallisia.
Sähkövedot tehtiin välikatolla ja samalla sitten tuli tarkastettua senkin kunto.Välikatolta löytyi myös “aarteita” eli vanhoja lehtiä 30,40 ja 50-luvuilta sekä vanhoja tupakka-askeja ja tulitikkulaatikoita....ovatkohan ne jääneet isännän vai pikkupoikien jäljiltä ?
Eristettä oli niin paljon ettei ainakaan vielä tunnu tarpeelliselta sen lisäys mutta katsotaan nyt kun yksi kokonainen talvi on takanapäin. Olen yrittänyt korjata vainsen mikä on pakko, jotta Touhulan vanha hyvä henki ei ihan heti loukkaantuisi.
 
Nyt tekee syksy tuloaan ja takana on 8 ihanaa kuukautta Touhulassa.
Puita on 5,5 mottia lämmitystä varten, tuplat on ikkunassa,
uunit pintasilausta vaille ja ainoastaan tuvan pintaremontti on tekemättä sisätiloissa.
Satoa tuli kasvimaalta vähän mutta se olikin arvattavissa.

Touhulan katuvalo


 
Joulun aika oli tunnelmallista vaikkei lunta ollutkaan kuin nimeksi mutta leivinuunissa paistui herkulliset jouluruoat ja omasta metsästä tuotiin joulukuusi sisälle sekä pihaan että ulkokuuseksi. Itsenäisyyspäivän aikaan paloivat aidot kynttilät kuistilla kiitokseksi siitä että Suomi on itsenäinen maa ja tällainen Touhula asuminen on mahdollista.



Tällä hetkellä on tasan vuosi takana Touhula-elämää ja paljon paljon antoisampaa se on ollut kuin osasin kuvitellakaan.
Talo on lämmennyt tähän asti eli helmikuun alkuun pelkästään puulla ja sähköäkin on kulunut vaivaiset 4 Kwt/pvä.
Hiiretkin ovat jättäneet talon rauhaan vaikka niitä syksyllä vähän kammosinkin…..yksi ainoa kotihiiri piti häätää autuaimmille metsästysmaille.
Rauhallista ,mukavaa ja kodikasta on ollut !!

Jouluromantiikkaa










Ei kommentteja: