4.7.2019

Moneen vuoteen en ole pakastanut mansikoita koska ne eivät mielestäni maistu oikein miltään missään; no ehkä paljolla sokerilla ja kermalla höystettynä rahkan matkassa 😋.
Karin mukaan oli tarttunut kuitenkin laatikollinen marjoja ja tosi hyvänmakuisia ja laadukkaita olivatkin.Ja vaikka paljon niitä on pistelty menemään niin muutama pakasterasiallinen pääsi pakkaseenkin.

Monet käyvät itse poimimassa marjansa, mutta oma kiintiöni mansikkapelloilta täyttyi teini-iässä kun poimintaa teki kesätöikseen.Siihen aikaan oli itsestään selvää, että taskurahat tienattiin kesällä peltotöissä ja  jo pienestä pitäen mentiin sokerijuurikaspellollekin harventamaan ja taskurahoja tienaamaan.Kaksi harvennuskertaa kesässä ; ensimmäisellä kerralla varsinainen harvennus ja toisella kertaa pääosin rikkaruohojen kitkentää. Jokainen varasi omien kykyjensä mukaan harvennettavat rivit ja palkka maksettiin n. 1,5 penniä/metri. Sai siinä kuokkia selkä vääränä viikon jos toisenkin. Usein selkä palaneena ja kädet rakkuloilla. Mutta motivaattorina oli ilmeisesti tilipäivä !
Viimeisenä harvennusvuonna oli tähtäimessä Landola-kitara jonka komeili Salon musiikin ikkunassa.
Olin varmaan aika montaa kertaa laskenut miten paljon pitää riveja hamstrata jotta palkka olisi riittävä kitaran ostoon. Muistan toki vieläkin sen päivän kun sain palkkani ja saman tien kitaran ostoon. Saattoi siihen mennä koko tienesti tai ehkäpä Beaversin-farkut sai sentään sen lisäksi hankittu. Olikohan silloin rippikouluvuosi koska sen kaltaista musiikkia soittelin sormet kipeinä.
No nyt kun katsoo sokerijuurikaspeltoja niin ovat siellä jo valmiiksi sopivasti kylvetty ja ilman rikkaruohon häivääkään.....niin ne myrkyt korvaa ihmistyön.....