24.09.2025
Kävin metsässä katsomassa onko sinne tullut
niinkuin tavataan sanoa "sieniä sateella". Ja olihan niitä.
Suppilovahverot vasta aluillaan mutta vähän niitä poimin ja osan jätin
vielä kasvamaan kokoa.
Kanttarellaja
en voinut enää jättää kun ovat sen verran kylmän arkoja ja olihan
niissä monissa kokoa jo ihan yllinkyllin. Tänä aamuna Touhulan keittiön
lämpömittari näytti 3.3 astetta joten ajoitus täydellinen.
Mutta
se miten paljon sieniä ja marjoja jää metsään on minusta yksi tärkeä
hävikkiviikkohuomio. Kaikki eivät syö sieniä eivätkä ehkä piittaa
marjoistakaan ja kaikilla ole mitään mahdollisuutta metsään mennä. Mutta
paljon olisi arvokasta syötävää metsät pulloollaan ."Jos metsään haluat
mennä nyt niin takuulla yllätyt". Ja vaikkei mitään poimisikaan niin
metsässä on aina 💚.
4 kommenttia:
Vielä löytyy kanttarelleja ja suppilovahveron kausi on aluillaan. Ja tosiaan, metsään kannattaa aina mennä, pakoon ahdistavia uutisia, rauhoittumaan.
Metsässä usein asiat löytää oikeat mittasuhteet.
Hiljaisuus on myös niin hyvää tekevää kun kuuluu vain puiden suhinaa ja silloin tällöin jonkin linnun ääntelyä. Kaupungissa kun ei ole koskaan täysin hiljaista.
Luonto on tärkeää kai useimmille ihmisille, me suomalaiset sanomme itseämme 'metsäkansaksi'. Täyttä hiljaisuutta ei yleensä kaupungeissa ole, mutta sunnuntaiaamuisin on usein hiljaisempaa kuin arkisin.
Kaupunkienkin luontopaikat ovat tärkeitä virkistyslähteitä, mutta tietty erämaissa on sitä jotain ja luonto antaa terveellistä ravintoa meille.
Minä olen ruvennut iän myötä arvostamaan hiljaisuutta tosi paljon. Tosiaan kaupungissa ei ole koskaan täysin hiljaista mutta sitä jatkuvaa huminaa ei oikeastaan noteeraa mitenkään. Vasta sitten kun on metsässä niin huomaa sen valtaisan eron.
Sunnuntaiaamut on parhaita :-).
Lähetä kommentti