23.05.2024

 

Olen turhankin arka käyttämään mitään luonnon antimia esimerkiksi villiyrttejä ja sienissäkin olen tosi tarkka,  että poimin vain ne jotka ihan varmasti tunnen. Nyt kuitenkin "rohkaistuin" maistamaan parsan veroiseksi kehuttua maitohorsmaa. Sen nyt ihan taatusti tunnistan ja niistä ei ole omalla tontilla pulaa. Ja omalla tontilla kasvaneet ovat ainakin puhtaita luomutuotteita.

Valmistin ne uunissa ihan justiinsa niinkuin parsatkin eli vain vähän oliiviöljyä pintaan 200 asteessa n.10-15 minuuttia ja sitten vain sormisuolaa pintaan. Kalapihvin kaveriksi.

 Maku oli ihan hyvä mutta tekstuuri aika kuituinen parsaan verrattuna. Mutta kun luin mitä kaikkea hyvää terveydelle ne sisältävät niin ei voi kuin harmitella, että keräämisaika on niin tosi lyhyt. Heti kun varsi alkaa olla puumaisempi niin makukin muuttuu kitkeräksi. Eli kiireesti pitää poimia vielä  uusi satsi 😁.

 

 

 22.05.2024

 

Pöytä on katettu !

 

 

 Ei nyt sentään mikään vegaanipöytä 😊vaan lankojen värjäämiseen kerättyjä kasveja. Edessä on ruusunlehtiä joita jo talvella kuivasin tätä projektia silmällä pitäen. Sitten on raparperin kehtiä ja varsia, seuraavana omenapuunkuoria ja onnenpensaan kukkia ja viimeisenä koivunlehtiä. Yllättäen koivunlehtien kerääminen oli kaikken työläintä sillä Touhulassa kaikki koivut on niin isoja ettei niiden lehtiä pysty poimimaan. Piti sen vuoksi vähän karsia ovensuussa kasvavia koristekoivuja (eikä turha homma sekään 😉).

Ensimmäiseksi halusin kokeilla juuri niitä koivunlehtiä joista luvattiin keltaista väriä jos lehdet poimii alkukeväästä. Tadaa.....

Keltaista tilasin ja keltaista sain 💛. Onnistumisen ilo aiheuttaa sen reaktion , että pitää heti kokeilla jotain toistakin . Seuraavaksi menossa raparperi. Ja kun hoksasin, että tuossa lämpölevyssä on termostaattikin niin se helpottaa hommaa huomattavasti ettei tarvitse olla koko ajan vahtimassa sitä, ettei vesi nouse yli 70 asteeseen ; vanuttuvat muuten  liian kuumassa. Vähintään pari tuntia väriliemessä.

Kinkun paistomittarin uusi käyttötarkoitus 😊.

Viime kesän lopulla innostuin kasveilla värjäämisestä eikä silloin enää ollut oikein sieniä ja kanervaa kummempia kasveja tarjolla. Nyt siis uudella innolla ja nimenomaan alkukesästä jolloin kasvien värit ovat voimakkaammillaan. 

 

Talven aikana tuli testattua myös se , että kasviväreillä värjätyt langat kestivät myös ihan hyvin konepesun 40 asteessa haalistumatta.

 16.05.2024

 

Arttu-kissa  vanhenee väkisinkin ja siitä seuraa se, ettei se enää halua/pysty hyppäämään kovin korkealle. Sitä varten on jo aiemmin Kari tehnyt  porrastasanteita, että se pääsee kätevästi sohvalle ja sänkyyn. Nyt on vuorossa lisätikkaat.....

Ja vaikka ne nyt vielä öljyämisen ajan nojaavatkin puuhun niin ei sentään ole tarkoitus , että se saisi helpotusta puuhun kipuamiseen  😹 vaan nämä portaat asennetaan kotona niin , että se pääsee kulkemaan ulkona omalle tähystyspaikalleen helpommin ja hyppäämättä. Niinkuin kaikki kissat niin Arttukin on kyllä aika omapäinen ja rutinoitunut joten se saattaa kiertää ensin kaikki avuksi tarkoitetut välineet kunnes oivaltaa , että hei; tämähän on hyvä juttu ja helpottaa elämää kummasti. Saa sitten nähdä miten tämän kanssa käy 🙀.

 

 15.05.2024

 

Aamulla Touhulaan ajaessa Siskoni kysyi , että onko mukavaa aloittaa taas Touhula-kausi. Vastasin vain jotain vähän ympäripyöreää ja neutraaalia ja sitten mentiin muihin aiheisiin.

Mietin sitten päivän aikana, että täällä ei ole pelkästään mukavaa vaan ihan autuaallista. Varsinkin näin keväällä kun luonto pistää parastaan ja tulee kuljettua hymy huulilla niin pihalla kuin metsässäkin. Kaikki on vain niin hienoa 😊. Siitäkin huolimatta, että olen ihan oikea kotikissa ja viihdyn hyvin kaupunkikodissammekin.

Touhula on minulle rakas, turvallinen, kodikas, inspiroiva paikka  ja vaikka Kari aina tapaa sanoa, että "vuosi vanhan vanhentaa"  niin pitää vain toivoa, että Touhula-vuosia olisi vielä monia edessäpäinkin.

 

Tiedän sanonnan, että se kellä onni on se onnen kätkeköön. Nyt ei vaan pysty 😂.

 

 15.05.2024

 

Touhulassa ei ole vuosiin tehty mitään omenapuille. Ovat saaneet vain kasvaa rehottaa.  Nyt sitten laitettiin kerralla vähän rajummin oksia poikki 😉. 

 

Ja samalla Kari kokeili varttamista ja valkeakuulaan kylkeen tuli kahta eri talviomenalajia.

Jos saataisiin vaikka vielä uusia omanamakuja.

Oksasilppurille riittää taas hommia kunhan tulee vähemmän kaunis päivä. Nämä ihanat aurinkoiset kevätpäivät pitää nauttia vähän letkeemmissä tunnelmissa. Vaikka...

 

 

 istua ja suunnitella millä kaikki kukkapotit tänä vuonna täyttää 😊.

 

 14.05.2024

 

Varmin kevään merkki on kun Touhulassa kukkii onnenpensas. Se on minusta NIIN ihana keltaisine kukkineen. Sehän on siitä kummallinen pensas (nyt jo liki puun mittaan päässyt) että ensin tulee kukat ja sitten vasta lehdet. Ja sehän sopii oikein mainiosti nyt kun kaikki muu puskee vihreää eikä vielä ole edes voikukkia väriä tuomassa.

Kun ostin ihan summassa aikoinaan tuon pensaan en yhtään tiennyt mitä ostin sillä oli yhden puutarhamyymälän lopetus ja loppualennusmyynti ja ihan vain extempore ostin jotain mukaani kun kerran halvalla sain. Samalla kertaa ostin koristeomenapuun ja sekin on viihtynyt ja kasvanut ja kukoistanut. Päinvastoin kuin niin moni muu puutarhan hutiostos 😁.

 

 30.04.2024

 

Jihuuu, Jippii 😁. Niin ihanalta tuntui kevään ensimmäinen käynti Touhulassa. Piti juoksennella katsomassa sinne ja tänne, että miten talvi on kohdellut paikkoja. Ja nyt oli erityisen kutkuttavaa sillä syksyn viimeinen työ oli tontilta ammattilaisen kaatamat 11 puuta ja varsinkin pitkän orapihlaja-aidan alasajo oli maisemallisesti iso asia. 

Orapihlaja-aita oli kasvanut aivan ylimittaiseksi ja kun sitä ei oltu ajoissa leikattu ja  niin se sitten alkoi kaatua rumasti varsinkin lumisen talven jälkeen. Tarjosin siitä kerran urakkaa yhdelle mökkitalkkarille, mutta hän totesi,  ettei lähde mistään hinnasta siihen hommaan. Ja sen käsittely on kyllä niin mahdotonta omin voimin terävien paksujen piikkien takia. Ja maatuukin huonosti ; tuskin koskaan. Meidän ensimmäinen puuha oli haravoida pienetkin oksat pois ettei auton renkaat mene puhki kun jaa pihaan aidan viereen. Pienen pienissä oksan pätkissä on yllättävänkin paksuja ja teräviä piikkejä.  Onneksi on olemassa Kari-harava 😁ja paksuja hanskoja. 

Metsurit olivat tehneet työnsä siististi ja juuri niinkuin sovittiin. Veivät pääosin kaadetut puut pois, mutta jättivät  metsän laitaan kasan josta saa tehtyä polttopuita niin paljon kuin vain jaksaa pilkkoa.

Siitä se kevät sitten pyörähti kerralla käyntiin 💚.