11.09.2024

 

Vaikka aurinko helottaa ja on lämmintä on vääjäämättömästi ajateltava, että kyllä se syksy sieltä jossain kohti tulee ja yllättää sateella ja kylmällä ilmalla. Joten pikkuhiljaa aloin jo pistää Touhulaa syksykuntoon ja sen myötä mietin mitä kannatti tänä vuonna kasvattaa ja mitä sitten ensi vuonna.....

 Papuja syötiin sitä tahtia kuin niitä tuli ja enemmänkin olisi voinut olla. Ne olisivat hyviä pakastettaviakin. Ja ehdottomasti paras paikka niille on kasvihuone. Joten ensi vuonna tupla-annos kasvihuoneeseen 👍.

Samoin lehtikaali kasvoi hyvin kasvihuoneessa ja sehän pärjää ihan pakkasiin asti joten se saa rehottaa vielä jonkin aikaa. Ajattelin kokeilla tehdä  joku päivä lehtikaalikääryleitä. Nyt kun lehdet on jo tosi isoja.

 

 

No vanha tuttu kesäkurpitsa on taattua tavaraa ja tänä vuonna yirtän kasvattaa myös ihan "oikean" kurpitsan. Toki ihan vain mahdollista kurpitsalyhtyä varten 🎃.

 

 

Ja nyt alkavat metsäneläimetkin jo kiinnostua mitä kasvimaalta löytyy. Nakertakoot.

 

 

Ei se yhtään haittaa kun itsellekin riittää ihan tarpeeksi.

Ja se runsas satoinen  kurkku onkin jo käsitelty moneen kertaan😉, mutta ensi vuodeksi itselle muistutukseksi, että mangoldi unohtui tänä keväänä tyystin ja se on aina menestynyt hyvin ja niin mukava syötävä sekin. Ja pärjää maassa pitkälle syksyyn.

Perunoita ei ole vielä "nostettu" , mutta pieni rivi niitäkin on aina paikallaan. Tämän vuoden lajikkeesta ei tietoakaan kun laitoin maahan niitä mitä jääkaappiin oli jäänyt.

Omenoita tuli juurikin sopivasti meidän tarpeisiin, luumuja ylenpalttisesti, viinimarjat (punainen, musta ja valkoinen) ja karviaiset menivät kaikki hyötykäyttöön joten ne kaikki saavat kasvaa jatkossakin samaan malliin. 

Touhulan kasvimaa ja puutarha saa siis jäädä kohta odottamaan seuraavaa kasvukautta. Näillä eväillä mennään😉. Ja nyt alkoikin juuri sopivasti sataa.....

 

 

 31.08.2024

 

Tänä vuonna yksi ja ainut luumupuu tuottaa hurjasti luumuja. Puusta tulee ihan mieleen oliivipuu. Luumut ovat pieniä, makeita ja hurjan hyvän makuisia.

Puu on kasvanut turhan isoksi luumut pitää poimia sitä mukaa kun ne putoavat /ravistetaan maahan.Puusta poimiminen on liian haastavaa.

 

 

Paljon niitä syödään sellaisenaan tottakai, mutta osa pitää jotenkin jatkokäsitellä. Kokeilin nyt sellaista kikkaa, että kun kiven poistaminen on aika hankalaa eli hedelmälihaa jää turhan paljon kiven ympärille niin keitin vielä kivetkin 😂 ja siivilöin ne ja siitä syntyneen mehun ja hedelmälihan sitten käytin hilloon.Keinonsa kullakin.

Suurin osa luumuista on vielä puussa joten pitänee keksiä lisää käyttötarkoituksia. Toki naapurin vanha herra saa myös oman osansa (vatsantoiminnan takaamiseksi 😉) mutta liika on liikaa siinäkin.

 

 

 27.08.2024

 

Ja vielä vaan jatkuu kurkkujutut 😁eli Touhulan keinun viereen istuttamani taimet olivat KURKKUA. Nyt alan jo epäillä siemenpussien sisällön oikeellisutta. Mutta hällä väliä kun kerran hyvin kasvaa .....taitaa olla pieniä avomaankurkkuja jotka tähän puskaan ilmaantuu.

 

 Ja toinen ihmetyksen aihe on metsässä kasvavat punaiset viinimarjapensaat. Eihän se sinäänsä ole ihme kun lintujen mukana sinne leviävät vaan se , että vaikka niitä ei kukaan lannoita tai leikkaa ja huolehdi niin niin yhtä lailla marjoja tulee.....nuo nyt poimin talteen.

 

 Ja miksei linnut niitä sieltä metsästä syö ??? kun niin kuitenkin niin mieluusti puutarhan pensaat tyhjentävät. Luonto ON ihmellinen 💚.

 

 16.08.2024

 

Muistin ykskaks , että nyt jos koskaan on aika kokeilla lankojen värjäystä kanervalla. Keväällä keittämäni vanhat värjäyslitkut heitin nyt pois ; ne olivat jo pilaantuneita.

Poikkesin siis lähimetsään kanervia poimimaan ja niihän aina käy , että kun ei mene varsinaisesti sienestämään niin juuri silloin niitä nenän eteen osuu. Ja kun ollaan sellaisella alueella jossa käy paljon väkeä marjastamassa ja sienestämässä en malta jättää pieniäkään seuraavalle löydättäväksi vaikka välillä olisikin kiva jättää rauhassa vielä kasvamaan.

 Pienet kanttarellit pikkelöin ja loput sitten syödään viikonloppuna muodossa tai toisessa. Muuten olisin paistanut ne jo hetimmiten, mutta hammasoperaation jälkeinen antibioottisuuvesi vie makuaistin niin totaalisesti, etten maista mitään eli ei kannata valmistaa mitään omaa herkkua; hukkan menisi.

 

Langan värjäys  oli yllätys jälleen kerran. Kanervasta tulikin kauniin keltaista 💛. Oikeastaan juuri sellaista kuin toivoin keväällä värjätessäni ilmaantuvan väripadasta. Ja kuten niin monta kertaa olen todennut juuri se on niin hauskaa kun ei tiedä mitä milloinkin mistäkin tulee. 

 

 Kanervasta tosin odotin jotain ihan muuta 😂.

 

 14.08.2024

 

Eilen oli "sadonkorjuupäivä" ja pikkuisen pitää aina pullistella jos jotain saa kerätyksi omasta takaa.

 

 Lehikkaalia, papuja, suolaheinää ja muutama puusta jo pudonnut omena.

Ja käytiin Karin= sienioppaan kanssa sienimetsässäkin ja saatiin tatteja, haperoita ja kanttarellaja. Ei vielä suurta määrää, mutta hyvän sienisoosin verran.

Yllättäen osa puolukoistakin oli jo ihan kypsiä.

Suunnittelemastani mustikkapiirakasta tuleekin ilmeisesti yhdistetty mustikkapuolukkapiirakka 😋.

 

 10.08.2024

 

Tässä vuosien saatossa on tullut hehkutettua kerran jos toisenkin sitä miten paljon pidän elokuusta. Aurinko on vielä lämmin, muttei niin polttava, hyttyset vähenee, "pehmeästi pimenevät" lämpimät illat, sato kypsyy, koulut alkaa ja alkaa taas sellainen tavallinen arkinen "järjestäytynyt" elämä. Uimahallikin aukeaa ja soittotunnit alkaa.

Ja mikä vetää vertoja kauniille heilimöivälle pellolle. Sen tuoksu on ihan omanlaisensa. Kypsä vilja. Pikkuisen ehkä jo haikeuttakin ilmassa, mutta ihan vain aavistus.

Olisipa elokuu vaikkapa puolen vuoden mittainen 😁.

 

 07.08.2024

 

Ykskaks alkaa kaikki hyötykasvitkin rehottaa. Kurpitsa lähti jo ihan omille teilleen...

 

 

 

Ja papusato ja lehtikaalisato on tänä vuonna hyvä kun ovat saaneet kasvaa kasvihuoneessa. Kotilot ei onneksi osaa avata ovea 😂.

 

Kurkku ehti kuivua aika pahasti kun olin vähän huolimaton sen kastelussa , mutta kyllä siitäkin saadaan satoa ihan omiksi tarpeiksi. Ja kaupungissa rehottaa myös yksi kurkkupenkki kun sekoitin kurkun ja hajuherneen taimet keskenään 😉.

 

 

Ja nyt vasta hoksasin, että minullahan kasvaa mäkimeiramia eli oreganoa 😊. Olin siirtänyt sen mintun kaveriksi ns. joutomaalle ja siellä se rehottaa ja on varsinainen ilonlähde pölyttäjille. Silloin kun sen siirsin luulin sitäkin mintuksi. Kukat on pienet ja aika vaatimattomia , mutta joko väri tai tuoksu kerää paljon pörriäisiä. Laitoin toki nipun kuivamaan ihan mausteeksikin.

Ja omenoitakin on luvassa puiden rajusta leikkauksesta huolimatta tai ehkä juuri siksi 

Kyllä elokuu on ihanaa aikaa 😍.