16.09.2026
Sieniretkeni tuotti tulosta.
Hienoa tietysti, että sieniretkeltä palaa sienien kanssa, mutta kaikkein parasta on kuitenkin se metsässä oleskelu kun hiljaisuus ihan humisee korvissa. Metsässä tajuaa sen miten paljon taustaääntä maailmaan mahtuu. Sellaistakin mitä ei yleensä yhtään noteeraa.
Tunnustan, että nyt hiukan arastelin yksin metsään menoa kun olen sattumoisin lukenut sen verran paljon karhuista ja muista petoeläimistä, mutta hetken päästä rentouduin. Olin vain yhtä metsän kanssa 💚. Enkä tavannut eläimiä ; en edes hirvikärpäsiä.
Tuskin mikään maistuu kai sen paremmalta saunan jälkeen kuin vasta paistetut sienet+sipuli ruisleivällä ; tai no ainakin yhtä hyvältä kuin ne perinteiset lohileivät 😉.
2 kommenttia:
Oli ihan pakko käydä suppispaikassa ja totta se oli, niitä on jo. Metsässä kuulee nyt hyvin niiden harvojen lintujen äänet, jotka nyt ääntelevät. Karhut menevät kohta nukkumaan, eikä niistä ole enää vaaraa. Ostin kerran suunnistajasiskoille joululahjaksi karhukellot. Niiden pitäisi ilmoittaa karhuille, että ihminen lähestyy. Mutta olisi sääli rikkoa metsän hiljaisuus.
Suppisten kasvuaika on niin pitkä että jokainen halukas ehtii niitä poimimaan ja yleensä kun niitä on niin niitä on paljon. Ja kun tietää ne omat hyvät paikat niin nopeasti saa kyllä ämpärin täyteen. Vaikka toisenkin !
Ajattelin juuri sitä että kun metsässä on niin hiljaista että kuulee lehtien tippuvan puista niin luulisi sen karhun tallustelunkin kuuluvan....toivottavasti hyvissä ajoin:-).
Lähetä kommentti