01.10.2026
Kun ei kissa karvoistaan mihinkään pääse niin en päse minäkään lankojen värjäyksestä. Olin nimittäin jo pakannut pois kaikki kasvivärjäykseen käyttämäni tavarat kun luulin etten enää innostu siitä hommasta tänä syksynä.No onneksi Touhulassa oli vielä yksi kerä valkoista seiska veikka-lankaa jemmassa.
Ja kun olin säilyttänyt kahden graattiomenan kuoret ihan vain värjäystä varten niin oli ihan PAKKO vielä katsastaa mitä niistä syntyy. Ja syntyihän niistä.
Voimakkaan vahvaa keltaista niinkuin ulkomailla pitkään auringossa kypsyneen hedelmien kuoresta voisi päätelläkin.
Ja kun alkuun pääsin niin katseeni osui orapihlaja-aidan punaisiin marjoihin.
Punaista pyysin ja punaista sain. Ehkä jopa vähän "teollisen" väristä ?
Passaavat nuokin ihan mukavasti yhteen
Ja aikani kuluksi noita keitoksia keittäessä keräsin vielä lähiympäristöstä kaikkea jossa oli edes jotain vähän väriä. Loput kranssin kukat, muutama ruusunmarja,koristeomenapuun pienen pieniä marjoja ja muutama värikäs lehti pääsi viimeiseen keitokseen.
Tuollaiset sekametelisopat ovat siitä vähän hankalia kun ei tiedä mistä mikäkin väri on lähtöisin mutta se ei minulle tärkeintä vaan se lopputulos....eikä ehkä niin sekään ....vaan se suunnittelu ,innostuminen ja itse tekeminen on koukuttavaa ja varsinkin se yllätys mitä milloin tulee...
Mutta nyt laitoin värjäyskattilat TAAS varastoon. Minulle tuo kasvivärjäys on sellaista pihapuuhastelua ja kerään kamppeet pois kun ilmat viilenee.Äkkiä ne sieltä sitten taas ottaa jos......no viimeistään ensi keväänä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti