02.06.2026

Kun tulen Touhulaan otan useimmiten ensimmäiseksi ruohonleikkurin esiin. En ollenkaan siksi, että pihan sammaleen/ voikukkien/ruohon ajeleminen olisi jotenkin himohommaani. Mutta kun sen tekee heti niin sitten se on tehty ja voi nauttia (hetken) siististä pihasta. Ja tulee samalla otettua ne aamukävelyn askeleet. Hyöty+hyöty.

 Eikä koneen perässä tallustelu ole pelkästään kestävyyslaji vaan myös ihan taitolaji. Pitää osata välttää tiettyjen kukkien kasvupaikat, nyt varoin erityisesti lemmikkien kasvualueita.

Lopputulos: siistiä on suuntaan jos toiseen 😊.

 

 Mutta hiukankos huvittaa kun ihastelin "annan" blogissa hänen terhakoita ja vehreitä kuunlinjoja ja kerroin että omani ovat kovin kalpeita niiden rinnalla. Ja kappas....en ole koskaan niitä lannoittanut millään 😕. No heti kaivoin lannoitepussin esiin ....

...miten komeita noista nyt tuleekaan 😁. Kiitos "anna" kun ohjeistit ymmärtämätöntä puutarhatonttua. 

 30.05.2026 

Touhulassa kukkii erityisen komeasti tällä hetkellä Juuso-talviomenapuu.

 

 ja suklaakirsikka

Yksi jonka kasvamisella ei olisi niin väliä on tuoksuvatukka jonka kasvu vain kiihtyy kun sitä leikkaa ja karsii, mutta sen kitkeminen juurineen päivineen on silkka mahdottomuus; se olisi ihan kaivinkonehommia. 

Puhelimen kamerassa taisi olla multaa tai muuta suttua kun noita paria  kuvaa otin 😂. Mutta kuvassa on tuoksuvatukkaa oksasilppuriin menossa.

 Mutta mikä ihan parasta niin kotilot on vähentyneet  jo ainakin puoleen ja nyt on kukkapenkin kasveilla jonkinlaiset mahdollisuudet kasvaa. 

 Särkynyt sydän on jo päässyt hyvään alkuun !

 29.05.2026

Tuuli on ollut niin  hyytävää ja voimakasta, että on ollut mukavampi puuhastella jotain sisällä. Sain vähän "sisustettua" ja ripustin muun muassa Isälleni  tärkeän taulun seinälle.  Taulu on Halikon Rikalan mäeltä. 

Kuvassa muitakin tärkeitä, rakkaita asiota isovanhempieni eli Isän vanhempien kodista. Pappan tekemä keinutuoli jossa sain istua Mamman sylissä kun luettiin Aku ankkaa 😊ja laulettiin välillä yhdessä lastenlauluja."Kas kuusen latvassa oksien alla" tulee ensimmäisenä mieleen. Mamman virkkaama pitsinen keinuntuolin matto. Radiokin on heiltä peräisin ja toimii vielä moitteettomasti. Ja kielot ja niiden kukkavaasi on minulle niin💖. Pieni kuparipata kielojen vieressä oli sellainen johon aapiskukko muni yön aikana jos olin osannut hyvin lukea sujuvasti aapista tai muita lasten kirjoja illalla. 

Käkikello piti myös kuvata vielä erikseen. Sekin on niin 💚.Pappa oli saanut sen kun täytti 40 vuotta eli siitä on nyt aikaa 76 vuotta ja edelleen kello käy ja käki kukkuu.
 Jossakin  esineissä on ihan mittaamaton muistoarvo.

 

Hiirikammoni ON ihan kaikkein pahinta A-luokkaa . Ja taas tapahtui jotain sellaista, että hiuskarvat nousevat pystyyn.Pitkäksi aikaa....mahdollisesti lopun ikää ?

Touhulan pihassa imuroin autoa sisältä ja täytin samalla pissapojan. Kun nostin konepellin niin ihmettelin miksi siinä konepellissä oleva huopapehmuste repsottaa. Siellä oli hiirenpesä ! Se on ilmeisesti ollut siellä koko talven !!!!

Päättelin sen siitä kun kerran alkutalvesta lähdin soittotunnille ja kuulin selkeästi jotain erikoista rapinaa ja pysähdyin matkalla kaksikin kertaa katsomaan mikä sitä ääntä pitää mutten löytänyt mitään epäilyttävää. Kuulosti niin hiiren rapinalta. Kari totesi silloin , että luultavasti jokin kuiva lehti pörisee tuulettimessa tai jotain.

Hiirellä on ollut mukavat oltavat aina kun olen lämmittänyt autoa ja se oli tehnyt pesänsä oikein muhkeaksi kuivuneista lehdistä ja jostain löytämästään Vileda-liinasta  😁.

 MUTTA olisin taatusti ajanut kolarin tai kurvannut ojaan jos olisin hiiren nähnyt autoa ajaessa  sisätiloissa. Nyt ei enää oma autokaan ole turvapaikka 😒. 

Täytyy tarttua tositoimiin ja laittaa ehkä ainakin talven tullen hiirennakki autoon.....ensi hätään virittelin sinne etikassa liotettuja vanutuppoja. Etikan hajusta hiiret eivät kuulemma tykkää. Tai pitäsiköhän ajeluttaa Arttua 😸autossa niin saisi sinne vähän kissan hajua pelotteeksi ?

Ja ovathan nuo jyrsijät myös siitä pahoja autossa olijoita että lukemani mukaan syövät sähköjohtoja poikki tai repivät jopa pehmusteita ja penkkejä. 

Enkä  vain pääse mitenkään eroon siitä karmeasta ajatuksesta , että minä ja hiiri ollaan ajeltu koko talvi yhdessä samassa autossa 😱😱😱. 

 

 

28.05.2026

Kuusenkerkät on nyt muhkeimmillaan. 

Keräsin Touhulan pihakuusesta pienen purkillisen
 

Päälle sokeria ja huoneenlämmössä saavat muhia nyt muutaman viikon

 Siitä syntyy helposti terveellistä ? tai ainakin hyvänmakuista  makusiirappia 😋.

Kaivoin samalla tuon Luonnon lääkekasvit-opuksen esiin katsoakseni mainitaanko siinä kuusenkerkistä jotain; ei ollut , mutta todella paljon muita ohjeita löytyi. Hakemisto kirjassa on niin päin , että voit hakea vaikkapa päänsärkyyn, yskään tai vatsavaivoihin sopivia lääkekasveja.

 Toisaalta täytyy todeta, että onneksi Burana on keksitty 😉. Ihan yksinkertaista ei tuo luonnonlääkitys ole ja ainakin pitää tuntea 100% varmasti ne kasvit mitä vaivoihinsa aikoo käyttää.

 

26.05.2026

 Viime syksynä Touhulan piikalikka lähti roskakuskin mukaan ja kuulemma hyvin on perhe-elämä sujunut. Hyvä niin !

 Mutta nyt tarvittiin ilman muuta uusi marjavahti ja ajattelin että entäs jos palkkaisinkin tänä vuonna rengin. Nimittäin biologian opiskelija Väinö ilmottautui jo talvella,  että hän  voisi hyvin tulla Touhulaan kesäksi. Ajattelin,  että samalla häneltä saattaisi saada kesän aikan paljon hyvää tieto luonnosta, eläimistä ja kasveista. Oppinut poika.

 Pikkuisen ensin arvelutti tuo kovin kalpea ja aika laiha olemus , mutta jospa Touhulan ulkotyöt ja maistuvat ruoat sitten kesän aikana hänet saisi vähän virkeämmäksi ja pulskemmaksikin ?

Myös parta ja viikset vaikuttivat tekosellaisilta, mutta mistä näistä nykyajan nuorista tietää; jos se on vaikka muotia  ? Punaiset silmät selittyvät kevään opiskelubileiden päättäjäisillä 😁. Ajan kanssa se sitten selviää mihin tästä Väinö-rengistä on....nyt otti ainakin jo reippaasti heinäharavan olalleen 😂.

 

21.05.2026 

Ei tuo kotilomyrkky ainakaan yhdessä yössä ihmeitä tehnyt ja samat kattilalliset eilen aamulla keräsin. Muistelin sitä miten epäuskoinen olin kun ensimmäiset kotilot näin Touhulan pihamaalla vuosia sitten . Epäuskon jälkeen tuli kieltäminen, sitten inho, vihastuminen, välillä jopa säälikin kun niitä keräsin. Monta sukupolvea näyttää niitä olevan. Babykotilo, hontelo teini, pullea aikuinen ja pystypäinen vanhus.Liikkuvat näköjään mielellään porukassa 😂.

Ehkä liikaa inhimillistän, mutta se vain täytyy todeta, että mieluummin huussin tyhjennän kuin kotiloita teurastan. Odotan kovasti sitä hetkeä, kun kotilot kelpaavat lintujen tai joidenkin muiden eläinten syötäviksi. 

Mukavampaan asiaan 😉. Stansta oli blogissaan keitellyt punaista soosia ja siitä sain minäkin inspiraation kehitellä jotain syötävää jääkaapin vähistä aineista. Millään ei viitsi lähteä kauppaan kesken kaiken.

Se yksi punasipuli , tomaattia ja paprikaa... haudutin pannulla ja maustoin ja tummaa makaronia keitin kaveriksi. Tuli ihan hyvä mösselö. Ja kun yleensä teen ruokaa Touhulassa puuhellalla tai ulkona niin nyt tuli testattua , että toimii se sähköhellakin sentään vielä.

Jokin aika sitten kun kaupungissa kotona siivosin roskiskaappia ja haikeana muistelin Touhulan roskakaappia. Se on toimiva ja erityisen hyvä pieneen tilaan. Ja se kun on  heti tason alla niin  siihen "osuu paremmin"😉.

Ja vie kuitenkin vain vähän kaappitilaa. Ikean taattua laatua👍.