keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

22..4.2020

Olen käynyt Touhulassa nyt päiväseltään kun sää suosii ja myös  (remonttimiehiä paossa) ja tarttunut kaikenmoisiin keväthommiin. Huomaan itsessäni aina saman kaavan kun jokin vähänkin isompi projekti odottaa tekijäänsä. Olkoon nyt vaikka puuhommat kun jatkuvasti kuitenkin kaadetaan, pilkotaan, pinotaan ja kuivataan....sitten pitääkin jo siirtää kuivat puut liiteriin ja sama toistuu kerta toisensa jälkeen.
Ensin kun aloittaa tuntuu homma ylitsepääsemättömän suurelta.Lihakset kun lämpiää ja pääsee vauhtiin ja näkee työn edistyvän ei millään edes malttaisi lopettaa. Kaikki keskeytykset on pahasta.Ja  kun loppu lähenee iskee uusi väsähdys ja pitää tsempata itseään tekemään työ loppuun kun ei kuitenkaan voi jättää kesken.Sama "työrytmi" kerrasta toiseen.Ja näin alkukeväästä huomaa myös sen miten kroppa pikkuhiljaa tottuu ulkopuuhiin ja löytyy ihan uusia lihaksia 😊


                                   

Nyt kun alkaa olla sinivuokkojen ja valkovuokkojen aika niin ihmeen paljon Touhulan pihapiiristä on nämä kukat vähentyneet. Olen yrittänyt aina tallustaa mahdollisimman vähän niiden kasvupaikoilla mutta siitäkin huolimatta kato on käynyt. Harmillista.