26.08.2023

 

Olen tosi tarkka sienestäjä ja pelkään, että sienikoriin joutuu jotain sellaista mikä on myrkyllistä. Siksi koriini päätyy lähes aina vain kanttarellit, suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Siis sellaiset 100% varmuudella tunnistettavat. Ja silloin kun Kari=sieniopas ei ole mukana 😉.

 

Mutta mikäpä sopisi paremmin kasvivärjäykseen kuin tuo upean punaisen värinen hapero. Muutenkin oli hauskaa poimia sieniä sillä ajatuksella, että väri ratkaisee 😊.

Uuteen väripataan pääsi tällä kertaa sienten  lisäksi orapihlaja, pihljanmarja ja kanerva. Ja kun tutuistuin vähän paremmin jo monta vuotta palvelleeseen keittotasoon löytyi siitä yllättäen nappula jolla voi säätää lämpötilan pysyvästi 60 asteiseksi. Ei tarvinnut edes päivystää kattilan vieressä eikä käyttää lämpömittaria (jota ei vieläkään ollut ).

Väriliemestä tuli helakan punaista ja aluksi langatkin värjäytyivät vaaleanpunaiseksi, mutta onneksi huuhtelun jälkeen väri muistuttaa pikemminkin kanervaa kuin "vauvan punaista".

Tällä kertaa värjäsin 3 kerää lankaa jotta määrä riittäisi vaikkapa  uuteen slipoveriin tai johonkin muuhun vastaavaan. Jos nimittäin lanka loppuu kesken saman väristä et sitten kyllä saa tekemällä tehtyä.

 

 

Joskin ainakin orapihlajan marjoja kyllä olisi tarjolla yllin kyllin.

 

  24.08.20

Karviaiset on nyt kypsiä, mutta niiden poimiminen ei yhtään houkuttanut. Ajattelinkin, että  varmaan joku näppärä ihminen on siihen keksinyt jonkin helpottavan niksin. Kukaan muukaan ei  varmaan tykkää piikkipensaista marjojen poiminnasta.  Ja löysinkin hyvän kikan eli marjapoimuri esiin ja sillä kun pyyhkäsee karviaisia täynnä olevan oksan niin työ sujui kuin tanssi. Nyt taisivat karviaiset olla juuri sopivan kypsiä,  luulen että oikein pehmenneet saattavat mennä soseeksi jo heti poimiessa🤔.

 

 

 

 Osa karviaisista pitää  jättää pensaisiin koska parhaita karviaiset ovat suoraan pensaasta suuhun poimittuna😋. 

 18.08.2023

 

Periaatteessa pyrin tekemään kaikki käsityöt aina loppuun asti. Pitää takoa silloin kun rauta on kuuma eli silloin kun innostus johonkin työhön on  parhaimmillaan. Jos joku jää kesken niin aloittaminen on taas oma juttunsa.

Yksi työ on odotuttanut lähemmäs 15 vuotta 😂. Kun muutin Touhulaan aloin virkata jämälangoista "isoäidin neliöitä" . Ajattelin, että teen jotain "talon henkeen" sopivaa.

Neliöitä siunaantui sitten hitaaseen tahtiin ja olin aika toope kun en heti päätellyt lankoja vaan ne jäivät vähän epämääräiseen tilaan pitkäksi aikaa. Varsinainen suttukasa.

Nyt otin itseäni niskasta kiinni  ja tadaa.....

 

Tyynyhän siitä siunaantui 😊. Lankojen päättely ja yhdistäminen oli sen verran työläs projekti, että nyt saa neliöt toistaiseksi olla. Yhdistämistä vaikeutti se, että palat oli aika erikokoisia vaikka sama malli kaikissa , mutta kun tekeminen ajoittui pitkälle aika välille niin käsialakin on mitä milloinkin.

Pääasia, että tuli valmista !

7.08.2023

 

Värjätyt langat on nyt keritty ja odottavat nyt vain sukan kudontaa.Värit ainakin mätsäävät keskenään kun ovat vähän hailukoita kaikki .

 

Olen tekemällä oppija ja luen ohjeet useimmiten vasta jälkikäteen 😂. No toki tuota värjäystä yritin vähän opiskella etukäteen , mutta se kuulosti aika mutkikkaalta ja ohjeet olivat kovin pitkiä. Mutta nyt siis tiedän miten tehdään ja jos vielä jatkan tätä touhua niin saatanpa ottaa käyttöön lämpömittarin ja miksei vaaankin ettei mene ihan mutu-tuntumalla kaiken aikaa.

No lankoja saa toki kaupasta ja tietää hetimmiten minkä väristä saa. Tein itselleni Touhulaan pitkät sukat kun jostain kumman syystä kaikki kutomani polvisukat ovat lähteneet jonkun toisen jalkaan. 

 

 

 

Nämää pidän kyllä itse 😊.

Ohje löytyi  tuollaisesta joskus aikoinaan ilmestyneestä lehdestä.

 

 

 

Lehden mottona oli "neulo itsesi onnelliseksi "😊

 

 16.08.2023

 

Nyt pääsin kerimään värjäämiäni lankoja ja pääsin kokeilemaan tuota "vyyhdinpuuta" tai mikä ikinä sen nimi ikinä onkaan. Käsittämätöntä miten se pyöri kuin hyrrä ilman sen kummampaa voitelua.

Ja minusta tuo on niin kaunis esine, että päätin jättää sen sisätiloihin ompelukoneen kylkeen ruuvattuna.

 

Liiterissä lojuneista vanhoista tavaroista tulee mieleen vielä vanhat Mammani kangaspuut , jotka niin halusin tänne Touhulaan aikoinaan ja siellä ne nyt keräävät pölyä käyttämättöminä. Ei ole mukamas ollut sopivaa paikkaa niille ja toisaalta en edes osaisi niitä koota ja luoda niitä aloitusjuttuja. Harmillista mutta niin totta. Ajattelin aikoinaan, että täällä olisi kiva sitten talvella paukutella kangaspuita ja kutoa mattoja.Talvella Touhulassa asumani aika meni kyllä aika tarkkaan lämmittämiseen, lumen luontiin ja yleensäkin selviytymiseen arjen haasteista. Tällä hetkellä taas ei ole oikein intoa sellaiseen puuhaan kun räsymattoja on vaikka muille jakaa 😊.

 

15.08.2023

 

Lankojen koevärjäys jatkui ja nyt yritin saada vihreää aikaiseksi. Pilkoin kattilaan saniaista, nokkosta ja mesiangervon lehtiä. Liotin yön ja keittelin jonkin aikaa mutta hyvin hyvin haaleaa oli lopputulos. Ihan kivan värinen mutta ei vihreä.

Toisen kokeilun tein orapihlajan marjoista ja siitä yllätyin kun väriksi tuli aika hieno haalean vaalea lila.

 

Touhulan pihlaja on niin korkea etten saa siitä poimittua marjoja mutta kunhan taas kotiin kerkiän niin poimin sieltä pihlajanmarjoja; luulisi niistä tulevan kivan väristä lankaa tai sitten ei 😉.

Enempää seiska veikan valkoista lankaa ei ole tällä hetkellä käytettävissä mutta vielähän tässä ehtii ennen syksyn tuloa kokeilla jos vaikka mitä.

 

 14.08.2023

 

Lankojen värjäys jäi niin vahvasti mieleeni  itämään, että sitä oli ihan pakko alkaa kokeilla. Ensimmäisen kerran olen sitä jo suunnitellut tekeväni  nuorena tyttönä joten nyt on sitten kyllä jo korkea aika. Ohjeita siitäkin hommasta löytyy runsain mitoin ja minä luonteeni mukaisesti otin käyttöön kaikkein helpoimman 😊eli en ostanut alunaa enkä mitään muutakaan varsinaista tarviketta vaan menin ihan "luomuna".

 

 

Yhteen väriin keitin sekä kelta- että punasipulien kuoria.Yhden tein pihalta löytyneistä sienistä. Yksi sai värinsä granaattiomenan kuoresta (joka oli kyllä aika kalpea yksilö kun ei ole oikein sen aika) ja siihen sekaan krassin kukkia. Mintusta ja niistä suopayrtin kukista (mistä koko innostus sai alkunsa) syntyi yksi värisoppa.Ja kokeilin myös kahvia.

Olin kovin innoissani tästä hommasta siksikin, että liiterissä oli tuollaiset tähän(kin) hommaan sopivat työvälineet jotka ovat Mammani peruja.Ensimmäistä kertaa otin ne käyttöön .

Toisella siis tehdään kerästä lankavyyhti ja toisella taas vyyhdistä lankakerä 😉.

Pappani on tainnut nuokin hienot välineet tehdä 💓.

Keitoksia oli siis monenlaisia ja halusinkin tehdä kokeeksi ihan pienet erät jotta ensinnäkin oivallan mistä tässä on oikein kyse.

Langat olivat sitruunahappovedessä liossa jonkin aikaa ennenkuin ne upotin värikattilaan. Josta oli tietysti siivilöity ensin kaikki kiinteä aine pois. Puolesta tunnista tuntiin alle kiuhumapisteen (ettei vanutu).Minulla ei ollut muuta mittaria kuin oma sormi 😂. Annoin lankojen jäähtyä väriliemessä. Huuhtelu ja lopuksi lorautin etikkaa viimeiseen huuhteluveteen.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Vihreää väriä kaipaan vielä tuohon joukon jatkoksi. Sitä saattaa saada nokkosesta ja saniaisesta  joten laitoin niitä vielä likoamaan yön yli.Vihreä taitaa olla aika hankala väri jos ei käytä mitään kemiakaaleja apuna ?

Niin tai näin jäin kasvivärjäyksen koukkuun kerta laakista . Eikä se ole yhtään niin vaikeaa kuin olin luullut. Ja tosi kivaa ulkopuuhaa.

 

 

 12.08.2023

 

Vuodesta toiseen Touhulan tien penkereellä on kukkinut sitkeästi vaalea kukka jota olen poiminut maljakkoon tietämättä siitä sen enempää. Viime vuonna istutin sitä perennapenkkiin kun ajattelin , että jos se pärjää ojassa tien vieressä niin luulisi kasvavan myös paremmissa olosuhteissa. Ja hyvin se kukkiikin.

 

 

Ja kun tuoksu on aika ihana ehkä vähän vaniljainen niin otin selvää mistä kasvista oikein on kyse. Se on rohtosuopayrtti.

"Nykyään rohtosuopayrttiä kasvatetaan koristekasvina, mutta alun perin se oli tärkeä hyötykasvi. Suomessa lajia ryhdyttiin laajemmin viljelemään 1700-luvulla.Koko kasvi ja varsinkin sen juurakko sisältää runsaasti saponiineja, jotka veteen liuetessaan muodostavat saippuamaista vaahtoa. Tämän takia sitä käytettiin aikaisemmin erityisesti pesuaineena. Teolliset puhdistusaineet syrjäyttivät yleistyessään rohtosuopayrtin laajasta käytöstä. Parhaimmillaan kasvin on todettu sisältävän jopa 20 % sapoiineja, eli noin 5 % enemmän kuin nykyään kaupallisestikin käytetyt saippuamarjojen hedelmät eli pesupähkinät.

Antiikin aikaan suopayrttiä on käytetty yleisesti villan puhdistamiseen.Pohjois-Amerikassa kasvin kukinnoilla on värjätty vihreää ja keltaista.

Rohtosuopayrtti on myös vanha lääkekasvi. Sillä on hoidettu muun muassa paiseita, yskää ja ummetusta. Kasvin sisältämät saponiinit ovat myrkyllisiä, joten rohtokäyttöä ei nykyään suositella".

 

Ei siis ollenkaan ihme, että tuollainenkin kasvi on joskus vanhan talon pihaan istutettu ja siitä sitten tien viereen ajautunut. Heti tuosta infosta jäi mieltä askaruttamaan kasvin avulla värjääminen. Niin monta kertaa on ollut mielessä lankojen värjääminen , mutta aina se on vain jäänyt.......olisiko nyt sen aika ?

 

 

11.08.2023

 

Niin Koskelossa kuin Touhulassakin saunotaan joka ilta. Useimmiten jo viiden, kuuden aikaan eli se on myös merkki, että päivät puuhat on puuhattu.  Saunassa pestään pois päivät pölyt ja hiet,  mahdolliset hyttysmyrkt ja /tai aurinkorasvat. Ja sauna on myös ihana rentoutumisen hetki.

Ennen syötiin usein saunamakkaraa, mutta se on jäänyt nykyään kokonaan pois.Ihan itsestään ja onneksi.Mutta jotain sopivaa suolaista syötävää pitäisi saunan jälkeen olla. 

 

Hyvät voileivät maistuu  aina 😋.

 

 

Olin kuvitellut, että tämän vuoden puuhommat olisi jo tehty, mutta Sylvi päätti toisin. Eli vehkeet esiin 😊.

 

 

Tuolla kolmikolla pärjään hyvin kunhan Kari hoitaa moottorisahahommat. Moottisahaan en uskalla enkä edes halua koskea. Kun hankin aikoinaan Touhulan en ollut tottunut minkäänlaisiin laitteisiin ja aluksi vähän hirvitti vaikkapa klapisirkkelin käyttö. Mutta kun tietää mitä tekee ja on järkevän varovainen niin kaikki nuo laitteet sopivat oikein hyvin naisenkin käyttöön. Ja huomaa myös radio; se on yksi tärkeä työväline kun ulkona puuhaa 😉.

Pilkoituille puille pitäisi keksiä aina myös jokin paikka mihin niitä pinoaa kuivamaan. Talvella lumen alle hautautunut ja rikki mennyt kasvihuone oli jo lähdössä kaatopaikkakuormaan , mutta taisinpa saada sille vielä jatkoaikaa....

Aika heiveröinen se tosin on, mutta jos puut painollaan tukisivat sitä ?? Aika näyttää. 

 Haluan koota kaikki puupinot yhteen läjään ettei pihan joka nurkalla olisi jonkinlainen viritelmä polttopuista.Ja hyvä olisi olla myös lähellä puuliiteriä sitten kun puut on kuivia ja niitä siirretään sinne suojaan.Yhtä pelailua puiden kanssa 😊.

09.08.2023

 

Pitää vielä korjata aiemmin kirjoittamani puun kaatumisjuttu. Ei kaatunut puu ollutkaan leppä vaan aikamoisen iso haapa. Totuus paljastui tänään kun lähdin tutkimaan asiaa tarkemmin. Ja vieläkin pitää todeta, että aikamoista tuuria on ollut matkassa puun kaatuessa.Puun toisella puolella on  siis liiteri ja toisella puolella muurattu grilli pöytineen, varjoineen, tiskipaikkoineen.

 

 

Jopa liiterin seinustalla ollut keraaminen sammakko säilyi ehjänä ja puun latva hipoi suihkulähdeallasta muttei rikkonut mitään. Olisi ollut tosi harmi jos liiteri olisi mennyt tuusan nuuskaksi.

Toinen kaatunut puu on saunan edustalla. Mänty. Ja sekin oli kaatunut sen verran mallikkaasti ettei osunut lähellä olevaan kellariin. Eli kaikki rakennukset säästyivät tältä myrskyltä 💚.

 

Moottorisahamiestä odotellessa 😉.

 

 08.08.2023

 

Myrsky ei ole vielä edes kunnolla tänne Hämeeseen ehtinyt ja jo oli Touhulan liiterin viereen kaatunut puu. Leppä. Ja se toki kasvoi sellaisessa paikassa , että pariinkin kertaan olen todennut, että sen voisi vaikka kaataa. Luonto teki sen nyt homman ja hyvin hoitikin kun osui juuri sopivasti vapaaseen tilaan. Ei olisi metsuri paremmin osannut ?

 

 

Toivottavsti myrskyvahingot jäävät nyt tähän 😰.

 

 04.08.2023

 

Naapurin Kristiinalla kasvaa kultaherukka- pensaita. En ollut sellaisista koskaan aiemmin kuullutkaan.

Sain maistiasia.

 

 Maku muistuttaa ehkäpä vähän mustikkaa ja mietoa mustaa viinimarjaa. Tykkäsin .Ja kun minulla oli jo vähän väsyneitä hedelmiä kulhossa niin pilkoin niitä ja herukoita kaveriksi.

Hyvä makean ja vähän happaman liitto.

Nyt tulee satoa vähän joka suunnasta. Kasvihuoneessa kypsyvät kasvihuonekurkku, tomaatit ja kesäkurpitsat. Ja kun sataa paljon ja on sen lisäksi lämmintä niin sienimetsään pitänee kohta suunnistaa.....

 Pienestä sitä tulee onnelliseksi 😊.

 

03.08.2023

 

Tänään tapahtui jotain ihan kamalaa !

Istuin huussissa ja totesin sivusilmällä että kuivikekorissa vilahti jokin ja kun katsoin toisen kerran niin hiirihän siellä oli. Housut kintuissa ulos ja huutoa joka kuului varmaan kilometrin päähän 😨. Täysin alkukantainen reaktio. Ensin ajattelin, että nyt auton nokka kohti kotia, mutta hetken päästä toki järjen ääni sanoi, että se on kuitenkin vain hiiri eikä elefantti. Pelkoa kohti siis.....

Heitin kuivikekorin ulos ja annoin hiirelle mahdollisuuden paeta ; eikä se edes siellä enää ollutkaan. Sellainen kirkuminen taatusti pelästytti sen pahan päiväisesti.

 Ja hetimmiten vaihdoin kuivikkeen säilytysastian toiseen. Ei ehkä yhtä "sisustuksellinen" mutta nyt mennään käytäntö edellä.

Muuten uhkaa ummetus jos ei huussiin uskalla enää mennä 😊.

 

02.08.2023

 

Sateinen sää ja lupasin paikata Karin housuja enkä voinutkaan ommella ulkona kuten Touhulassa on ollut tapana. Perustin siis ompelupisteen sisälle.´

 

 

Ja niinkuin aina kun pääsen ompelun makuun (ja saa yleensäkin koneen esille) tekee mieli jatkaa.

Muistin että farkkuvarastossa oli käyttämättömät "hiphoppari"-farkut ja niissä jos missä on paljon hyvää kangasta leveissä lahkeissa.

Ja essuhan niistä sitten muotoitui. Parasta ehkä se, että sain hyödynnettyä sekä isot takataskut että myös sivutaskut. Totuushan on , että taskuja ei ole koskaan liikaa.Vallankin kun ulkona puuhaa niin on kätevä kun voi sujauttaa taskuun milloin mitäkin.

En ommellut essun nyörejä vaan otin käyttöön vanhan matkakassin remmin joka sattui olemaan just sopiva. Ja vuoriksi tuli vanha verhokappa.

Yritin kuvata itseäni peilin kautta jotta essu tulee nähdyksi myös ihan käytännössä mutta itsensä kuvaaminen on aika mahdotonta. Suuntaa antava kuva 😕.

 

 Mutta taas on yhdet farkut saaneet jatkoelämän tai ainakin osa niistä. Lahkeet jäi vielä kokonaan käyttämättä 😊. Mutta sadetta on luvattu lähipäiviksikin....joten....

 

01.08.2023

 

Tamperelta muutettuani asuin Hauhon keskustassa vuokralla vuoden verran kun hain samalla sekä mökkiä että pysyvää koti ja kylä tuli hyvin tutuksi sinä aikana. 

 

Tänään tein retken Hauholle "turistina" ja kävelin vanhan raitin tunnelmallisia pikkukatuja.

 

Rannasta katsottuna talot näyttävät olevan kuin Pispalassa konsanaan. Vieri vieressä jyrkässä rinteessä.

Kapeilla kujilla tuli mieleen myös Naantalin, Rauman ja Porvoon vanhat kaupunginosat.

Niin ja tietysti Hauhon upea kirkko 1500-luvulta

Huomio kiinnitti kirkon edessä olevaan puurunkoon. Luin myöhemmin, että se on ollut 170 vuotta vanha lehtikuusi ja 2019 myrsky sitten kaatoi sen.Aika sykähdyttävän näköinen.

Kasvanut kyseisellä haudalla.

Vaikken nyt niin kovasti ole historiasta kiinnostunut niin olisin toki poikennut myös Hauhon museoon.

Valitettavasti se oli auki 31.7 asti ja tänään on siis 1.8 joten vierailu jäi ensi vuoteen.

Vanhan raitin varrella kosi kauniita vanhoja taloja ja upeita puutarhoja. Siistinä pidetty alue.

Ja hulppeat näkymän Hauhonselälle.

Huumoriakin löytyi. Joku oli tuunannut vähän puupinoaan 😂.

 Ja tottahan nyt korkealle mäelle on rakennettu näköalapaikka.

Vanha raitti on ilman muuta sellainen paikka jota ei kannata missata jos vain Hauholle päätyy ja onhan siellä  myös "wanhan raitin kievari" jossa voi yöpyä tarpeen tullen.

Tässä Hauho-esittely 😉 ja pakko laittaa vielä Juicen piisistä sanoja loppukaneetiksi.

Kun aamukuudelta autossa vavisten
Heräät keskellä peltojen savisten
Tienviitta sun katseesi kiinnittää, tää

Ei ole tekstinä Koski tai Lahti sen
On kun ois nauranut Musti tai Vahti sen
Mutta on siinä sentään Amerikkaa
Ja kaikki sitä diggaa

On ensin how (how)
Ja sitten hoch (hoch, how, how)
Ja sitten hoch (hoch, how, how)
Sitten hoch (hoch, how, how, hoch, hoch, Hauho, Hauho)  😁.