27.11.2023

 

Sattuikin aika sopivasti tällainen pakkaskeli nyt kun on vielä vähän lunta maassa. Touhulaan olen tilannut metsurin kaatamaan puita ja hän on odotellut maan jäätymistä. Tällä viikolla tapahtuu.Taarkoituksena kaataa 11 puuta ja vetää pitkäksi venähtänyt orapihlaja-aita matalaksi. Vähän toki jännittää miten kaikki sujuu, mutta luotettavan oloinen nuori kaveri sitä hommaa vetää joten toivotaan parasta. 

 

 

 19.10.2023

Savustin eilen siikoja eikä oikein mikään vedä vertoja vasta savustetulle kalalle. Sitä voisi syöd miten paljon tahansa 😋.

 

 

Savustin menikin sitten jo talveksi varastoon . Talvi tekee väkisin tuloaan. Ajelin ruohonleikkurilla eilen viimeisen kerran pihaa lähinnä silputakseni tuhannet puista varisseet lehdet ja samalla alkoi taivalta tupruttaa jotain valkoista. Viime hetken hommaa. On ilmeisesti annettava periksi.

Touhulassa alkaa nyt talvilepo.

 

 

 

 

 17.10.2023

 

Metsässä on tänä vuonna oikea sienten vallankumous 😂. Suppilovahveroita löytyy vanhoista paikoista, uusista paikoista ja melkein ihan mistä vain. 

 

 

 Mikäs niitä on poimiessa, mutta se putsaaminen.....vallankin kun haalin metsästä sienet sellaisenaan enkä siellä niitä juurikaan puhdista; mitä nyt jonkun sammaltupsun heitän pois. Tänään virittelin vähän huvitusta siihen hommaan ja laitoin "tanssii tähtien kanssa" pyörimään samalla kun yritin selättää sienisaaliin. Ei se työ nyt ihan sujunut tanssin tahtiin , mutta ehkä vähän ilostutti työlästä projektia.

Kylmän ja pimeän tulo ei paljoa ilahduta , mutta nyt on aika laittaa kynttilätulet palamaan.Niin sisälle kuin uloskin.

Vieraat joskus kysyy mitä saisi tuoda tuliaiseksi ja tapaan sanoa, että kahvia tai kynttilöitä ....kumpaakin Touhulassa kuluu 😉.

 16.10.2023

 

Tunsin toipuneeni jo sen verran mallikkaasti flunssasta, ett uskalsin lähteä Touhulaan syyshommiin. Pääosin se on sitä, että kerää kaikki kesän aikana levitellyt tavarat varastoihin.

Sain kasaan vielä ihan vihoviimeiset kukat ulkoa maljakkoon. Paljon ei enää valinnanvaraa ollut.

 

 

 Nuo vähän jo nuupahtaneet oranssin väriset ruusut napsin komeasta ruusupuskasta joka kesän aikana jalostui kahdesta eri väristä eli kun samaan ruukkuun istutin keltaisen ja punaisen ruusun (ihan vain sellaisen pienen purkkiruusun) niin loppukesästä kukista tulikin oranssin värisiä.

Nyt ajattelin istuttaa sen liiterin seinustalle. Niin olen tehnyt aiemminkin huonolla menestyksellä, mutta en viitsisi ihan poiskaan heittää hyvin kasvanutta kasvia.Luin jostain , että se pitäisi kaivaa aika syvälle maahan jotta pärjää talven yli. Saa sitten nähdä.

Mutta tulevaa kylmää vastaan pitää sisälläkin taistella ja nyt oli aika kaivaa esiin ikkunoiden tilkkimistarpeet.

Aika outoa puuhaa taatusti kerrostalossa tai nykyaikisessa omakotitalossa asuville, mutta täällä tosiaan harrastan vielä ikkunoiden tilkkimistä ja teippaamista ja siitä on yllättävänkin paljon apua siihen, että viima ei pääse sisälle ; ainakaan ikkunoista 😉.

Ikkunan väliin tulee perinteisesti pumpulin lisäksi tulitikkuaski; pitämään kosteutta pois.

 

 

Tähän taloon on puuseppä tehnyt niin tarkkaa käsityötä ja vieläpä tosi laadukkasta puusta, että ikkunat suorastaan sujahtavat paikoilleen sadan vuoden jälkeenkin.Käsittämätön juttu.

 

 12.10.2023

Touhulan kuvien katselu  jatkuu....

 

Vaikka ensin oli pakko tarttua sisäpuolen hommiin niin ulkopintoihin päästiin vuoden kuluttua. Eli vaaleanruskeasta talosta tuli keltainen. Värivaihtoehtoja olivat sininen, punainen ja kaksi eri keltaista.

Yksi päätyseinä piti uusia kokonaan sen verran lahoksi oli päässyt.

Ja saunakin sai uuden pintakäsittelyn. Sen pystyin sutimaan itse samoin kuin liiterin punamultauksen.

 

Ja Kari väsäsi toivomusteni mukaisen "pulahdusaltaan" saunan terassin viereen.

 

Parasta ikinä saunomisen välissä tai hellepäivänä virkistykseen. 

Liiteri oli alunperin täynnä kaikkea roinaa ja romua.Se piti tyhjätä ja sinne sitten syntyi varsinainen oiva työtila (joka nyttemmin on täyttynyt taas kaikella tavaralla 😕)

Hetken ainakin se oli kutsuva kaikenlaiseen tekemiseen

 Tämä puolikas on se "naistyöhuone" ja toinen puolisko liiteristä pyhitettiin työkaluille.

Aikamoista puurtamista siihen kyllä tarvittiin. Pölyistä ja painavaa hommaa.Valtavia lattiaparruja.

Pihaan rakeentui myös uusi puuliiteri ja työkalukoppi

Ai mitä muuta ulkona ?

No puutarhahommia tietysti muodossa jos toisessa ja ne onnistuvat joskus ja aika usein ei 😊. Mutta nyt  ei tunnu oikealta ajalta katsella niitä kuvia.....keväällä sitten .....

Kaikenkaikkiaan tuntuu ihan oudolta miten paljon on kaikkea tehty vuosien varrella. Kaivinkonehommat, tulisijojen muuraus ja talon maalaus ovat olleet ulkoistettuja hommia. Alkuaikoina Isäni oli vielä suurena apuna ja opastajana ja sittemmin tuli Kari tekemään ja touhuamaan  💕. Ja paljon olen oppinut itsekin tekemään; useimmin kantapään kautta, mutta Touhulassa on ollut helppo harjoitella kun mikään ei ole niin justiinsa tarkkaa.

 Rahaa on käytetty vain vähän. Tietysti ammattimiehet maksaa sen minkä milloinkin maksaa ja materiaalitkin aina jotain mutta paljon on kierrätettyä ja tarjousten perässä pyöritty.Eikä tuollaista projektia kannata edes rahan kautta miettiä; se on ollut silkkaa tekemisen iloa ja rakkautta vanhaa taloa kohtaan. Vahvasti sanottu, mutta täysin totta.

 

 

 

11.10.2023

 

Taitaa olla ikävä Touhulaan tai ainakin jostain syystä tuli katseltua vanhoja valokuvia sen alkuajoilta. Ja teki mieli koota joitakin ennen /jälkeen kuvia.Tosi moni juttu on muokkautunut moneen kertaan ja tilanteet elää koko ajan , sellainenhan se naisen mieli(kuvitus) on 😉. Siis...

Touhulan keittiö hetimmiten ostamisen jälkeen. Ei ole kyllä kauneudella eikä toiminnallisuudellakaan pilattu 😂

 

Kaikki tulijat piti uusia ja keittiössä purettiin vanha puuhella.

 

 

 

Koska hellan taso oli halki useammastakin kohtaa piti se uusia tai siis hankkia uusivanha tilalle ja siihen löytyi myös tuollainen ihana vanha vesisäiliö Metsäkylän navetasta.

Ja tuli keittiöstä ihan toimiva muutamalla keittiökaapilla ja tiskipöydällä asennuksella.Niin ja uusilla kodinkoneilla; vanhat olivat ehkäpä 50-luvulta 😊.

Tupa ostohetkellä

vanha leivinuuni tuvassa

ja uusittu versio

Ulkona suurin/ kallein  työ oli veden tuonti tontille.

 

 

vesipostin muodossa

ja toki saunakin piti uusia kokonaan

ja ja ja.....

Jos ei muuta niin kuistia on näköjään stailattu kerran jos toisenkin. Se on juuri sopivan pieni tila ja siellä helposti pääsee tunnelmasta toiseen.

Eikä tässä vielä kaikki  😊 jatkan kuvien katselua vielä......itseäni yllätti se miten paljon kaikkea onkaan tehty eikä silti tunnu siltä, että Touhula olisi varsinaisesti koskaan ollut mikään työleiri vaan  aina mukava puuhastelupaikka. Aika siis ilmeisesti kultaa muistot 😇.

 

 

 

 16.09.2023

 

Touhulan tontilla kasvaa isoja puita; haapoja, koivuja, mäntyjä ja kuusia.Valtavia kooltaan. Eilen kävi metsuri katsastamassa koko hehtaarin tontin läpi ja arvio mitä kannattaisi tehdä. Olimme samoilla linjoilla , että puut ovat ihania 💚, mutta jotain olisi hyvä pikkuhiljaa tehdä.Miten ja milloin se toteutetaan jäi vielä vähän auki sillä projekti ei ole ihan helppo ei minulle henkisesti eikä metsurille teknisesti sillä ihan pelkällä moottorisahalla ei sitä hommaa voida suorittaa vaan tarvitaan oikein metsäkone mukaan hommaan ja se taas vaatii tilaa työskennellä.

Jos siihen lähdetään puuta tulee hurja määrä ja se pitää sijoittaa jonnekin kuljetusta varten ; samoin tulee valtavasti haketettavaa risukkoa. Pihakin väkisinkin myllääntyy vaikka pääosa työstä tehtäisiinkin muualla. 

Touhula on ollut tähän asti kuin lintukoto ja isojen puiden suojassa haapojen havinassa. Ja kun ollaan tien vieressä niin puut suojaa sekä ääniltä että pölyltä ja antaa myös näkösuojaa. Ja kun ollaan kulttuurihistoriallisella alueella niin ainakin julkisivun puiden kaato saattaa tarvita kaupungilta luvan. Asiaa pitää selvittää. Toki omalta tontilta saa puita kaataa, mutta tien vieressä kasvavat puut ??

 

Paljon pohdittavaa yhteen pieneen päähän 😧 joskaan ihan vielä ei voitaisikaan hommia aloittaa sillä maan pitää jäätyä ennen jotta se kantaa raskaat koneet.Siis talven hommia; joko tulevan talven tai.....

 

12.09.2023

Olen talvettanut samaisia pelargoneja ainakin kymmenen vuotta. Ne ovat olleet milloin missäkin talven yli vähän aina tilojen mukaan; nyt jo monta vuotta kellarissa pimeässä viileässä ainakin alkutalven. Sisälle olen tuonut vaihtelevasti kevään mittaan silloin kun olen muistanut niiden olemassaolon.

MUTTA oli niiden kasvuolosuhteet mitkä tahansa niin nämä kyseiset yksilöt innostuvat kukkimaan vasta ihan loppukesästä; oikeastaan vasta nyt. 

 

Ja sehän juuri onkin sääli, että juuri kun  kukinta on parhaimmillaan niin sitten alkaakin jo kylmä kiusata ja on siirrettävä ne sisätiloihin. En kuitenkaan osaa niistä luopuakaan. Ovathan ne ovat jo ihan historiaa. Onkohan tämä lajike vain yksinkertaisesti myöhään kukkiva ??

 

Minua viehättää kaikki sammaloitunut ja aika hauska on tämä tiilen palanen joka on ollut grillisuojan painona.Vierivä kivi ei sammaloidu , mutta grillin päällä kylläkin 😁.

 

 07.09.2023

 

Nyt alkaa olla sen verran viileät yöt, että pitää alkaa lämmittää Touhulaa. Se on omalla tavallaan taitolaji tai sellainen juttu johon tulee tuntumaa ajan satossa. Eli miten ja millä lämmittää , ettei tule liian kuuma, mutta on sopivan viihtyisän lämmintä.

 Eniten käytän tuvan leivinuuniyhdistelmää koska se on talon keskellä ja lämpö jakautuu mukavasti.Ja samalla saa tarvittaessa ruuankin lämpimäksi uuniosassa. Tosin ruoka lämpiää useimmiten keittiön puuhellalla ; samalla kun kuumenee tiskivesi....siis syksyllä ja talvella. Kesällä ne hommaa hoituu ulkosalla.

 

 

Kamarin uuni on tosi harvoin nykyään käytössä , mutta silloin kun asuin Touhulassa ympäri vuoden niin paukkupakkasilla se oli enemmän kuin tarpeen.

 

Nyt voisin vaihtaa sen vähän pienempäänkin , mutta mistä sitä ikinä tietää jos hyvinkin on tulevaisuudessa tarpeen. Tuollaiset kivimöhkäleet kun lämpiävät niin kyllä niistä sitten lämpöä piisaa.

Puilla lämmittäminen on vähän haastellisempaa kuin pattereiden säätäminen sopivaksi, mutta puun tuomaa lämpöä ei mielestäni korvaa mikään.

Ulkona on meneillään varsinainen omenashow eli omenoita piisaa joka lähtöön. Kompostiinkin kerättäväksi 😒.Kun Keitin ulkona omenasosetta niin  siitä hommasta kiinnostuivat myös mehiläiset. Voi mitä herkkua olikaan niiden mielestä tarjolla.Pelastin jopa muutaman tyypin kattilasta kuuman keitoksen seasta. Sillä välin kun raotin kantta niin sinne sekaan rynnistivät. Ja vielä kun sose oli jo purkissa ja edes vähän rippeitä ulkopuolella niin kova pörröys kävi purkkien ympärillä 😊.

 

 05.09.2023

 

Touhulassa alkaa kypsyä valkea kuulas-omenapuu ja niitä pitäisi poimia lähes joka päivä. Ne ovat ohutkuorisia ja jos/kun ne tipahtavat maahan tulee kolhuja ja omena pilaantuu nopeasti.

 

Eilen kävin poimimassa niitä yhden kopallisen ja tuli mukaan vähän muutakin. Papuja ja komea kasvihuonekurkku ja pikkuisen vielä karviaisiakin. Luumujakin on luvassa, mutta ne eivät ole vielä ihan kypsä.

Määräänsä enempää ei omenoita pysty syömään joten jatkojalostusta tarvitaan.

 

 

Omenapiirakka uuden Pirkka-lehden ohjeen mukaan ja omenasosetta johon tapaan laittaa sekaan myös minttua. No kyseisestä omenapuusta on ehkä 10 % poimittu 😁 ja talviomenoitakin on luvassa joten tämä on vasta alkua.....

 26.08.2023

 

Olen tosi tarkka sienestäjä ja pelkään, että sienikoriin joutuu jotain sellaista mikä on myrkyllistä. Siksi koriini päätyy lähes aina vain kanttarellit, suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Siis sellaiset 100% varmuudella tunnistettavat. Ja silloin kun Kari=sieniopas ei ole mukana 😉.

 

Mutta mikäpä sopisi paremmin kasvivärjäykseen kuin tuo upean punaisen värinen hapero. Muutenkin oli hauskaa poimia sieniä sillä ajatuksella, että väri ratkaisee 😊.

Uuteen väripataan pääsi tällä kertaa sienten  lisäksi orapihlaja, pihljanmarja ja kanerva. Ja kun tutuistuin vähän paremmin jo monta vuotta palvelleeseen keittotasoon löytyi siitä yllättäen nappula jolla voi säätää lämpötilan pysyvästi 60 asteiseksi. Ei tarvinnut edes päivystää kattilan vieressä eikä käyttää lämpömittaria (jota ei vieläkään ollut ).

Väriliemestä tuli helakan punaista ja aluksi langatkin värjäytyivät vaaleanpunaiseksi, mutta onneksi huuhtelun jälkeen väri muistuttaa pikemminkin kanervaa kuin "vauvan punaista".

Tällä kertaa värjäsin 3 kerää lankaa jotta määrä riittäisi vaikkapa  uuteen slipoveriin tai johonkin muuhun vastaavaan. Jos nimittäin lanka loppuu kesken saman väristä et sitten kyllä saa tekemällä tehtyä.

 

 

Joskin ainakin orapihlajan marjoja kyllä olisi tarjolla yllin kyllin.

 

  24.08.20

Karviaiset on nyt kypsiä, mutta niiden poimiminen ei yhtään houkuttanut. Ajattelinkin, että  varmaan joku näppärä ihminen on siihen keksinyt jonkin helpottavan niksin. Kukaan muukaan ei  varmaan tykkää piikkipensaista marjojen poiminnasta.  Ja löysinkin hyvän kikan eli marjapoimuri esiin ja sillä kun pyyhkäsee karviaisia täynnä olevan oksan niin työ sujui kuin tanssi. Nyt taisivat karviaiset olla juuri sopivan kypsiä,  luulen että oikein pehmenneet saattavat mennä soseeksi jo heti poimiessa🤔.

 

 

 

 Osa karviaisista pitää  jättää pensaisiin koska parhaita karviaiset ovat suoraan pensaasta suuhun poimittuna😋. 

 18.08.2023

 

Periaatteessa pyrin tekemään kaikki käsityöt aina loppuun asti. Pitää takoa silloin kun rauta on kuuma eli silloin kun innostus johonkin työhön on  parhaimmillaan. Jos joku jää kesken niin aloittaminen on taas oma juttunsa.

Yksi työ on odotuttanut lähemmäs 15 vuotta 😂. Kun muutin Touhulaan aloin virkata jämälangoista "isoäidin neliöitä" . Ajattelin, että teen jotain "talon henkeen" sopivaa.

Neliöitä siunaantui sitten hitaaseen tahtiin ja olin aika toope kun en heti päätellyt lankoja vaan ne jäivät vähän epämääräiseen tilaan pitkäksi aikaa. Varsinainen suttukasa.

Nyt otin itseäni niskasta kiinni  ja tadaa.....

 

Tyynyhän siitä siunaantui 😊. Lankojen päättely ja yhdistäminen oli sen verran työläs projekti, että nyt saa neliöt toistaiseksi olla. Yhdistämistä vaikeutti se, että palat oli aika erikokoisia vaikka sama malli kaikissa , mutta kun tekeminen ajoittui pitkälle aika välille niin käsialakin on mitä milloinkin.

Pääasia, että tuli valmista !