30.04.2024
Jihuuu, Jippii đ. Niin ihanalta tuntui kevÀÀn ensimmĂ€inen kĂ€ynti Touhulassa. Piti juoksennella katsomassa sinne ja tĂ€nne, ettĂ€ miten talvi on kohdellut paikkoja. Ja nyt oli erityisen kutkuttavaa sillĂ€ syksyn viimeinen työ oli tontilta ammattilaisen kaatamat 11 puuta ja varsinkin pitkĂ€n orapihlaja-aidan alasajo oli maisemallisesti iso asia.
Orapihlaja-aita oli kasvanut aivan ylimittaiseksi ja kun sitĂ€ ei oltu ajoissa leikattu ja niin se sitten alkoi kaatua rumasti varsinkin lumisen talven jĂ€lkeen. Tarjosin siitĂ€ kerran urakkaa yhdelle mökkitalkkarille, mutta hĂ€n totesi, ettei lĂ€hde mistÀÀn hinnasta siihen hommaan. Ja sen kĂ€sittely on kyllĂ€ niin mahdotonta omin voimin terĂ€vien paksujen piikkien takia. Ja maatuukin huonosti ; tuskin koskaan. MeidĂ€n ensimmĂ€inen puuha oli haravoida pienetkin oksat pois ettei auton renkaat mene puhki kun jaa pihaan aidan viereen. Pienen pienissĂ€ oksan pĂ€tkissĂ€ on yllĂ€ttĂ€vĂ€nkin paksuja ja terĂ€viĂ€ piikkejĂ€. Onneksi on olemassa Kari-harava đja paksuja hanskoja.
Metsurit olivat tehneet työnsÀ
siististi ja juuri niinkuin sovittiin. VeivÀt pÀÀosin kaadetut puut
pois, mutta jÀttivÀt metsÀn laitaan kasan josta saa tehtyÀ polttopuita
niin paljon kuin vain jaksaa pilkkoa.