31.05.2024

 

Vein  vanhoja kolttuja vaatekeräyslaariin ja joku oli tuonut jätekeräyspisteeseen nukketalon.Oli jättänyt sen nätisti "tarjolle". 

 

 

 Siitä saisi vielä joku pikkutyttö tai vaikka vähän isompikin iloa pitkäksi aikaa. Vaikka itse kaikkea helposti rohmuankin niin tämän jätin suosiolla paikoilleen. Kun omakin nukketalo on vielä ihan alkutekijöissään 😉.  Toivotaan, että joku korjaa sen parempaan talteen ennen sateiden tuloa.

29.05.2024

 

 

Joka vuosi sitä miettii, että mitä laittaa kasvamaan Touhulan kasvimaalle ja kasvihuoneeseen. Mikä kestää kotilot ja mahdollisesti myös kuivan kauden jos ollaan pidempi aika pois maisemista. Vuosien varrella on ollut yritystä monenlaiseen kasvatukseen ja alkuun oli helpompaa kun olin lähes tulkoon koko ajan paikalla ja kastelemassa ja nyppimässä ja rikkaruohoja kitkemässä. Jos on viikonkin poissa tiluksilta niin sen saa kyllä tuta ainakin heinäkuun helteillä. Toisin sanoen kaikki on vähän niinkuin arpapeliä ja juuri siksi kai niin koukuttavaa, että joka vuosi pitää kuitenkin yrittää jotakin 😉.

Kaivelin vanhempia kuvia Touhula alkuajoilta jolloin innostus on suurimmaillaan ja silloin näköjään kaivoin kasvimaan ihan vain keskelle ei mitään 😂.

 

Ja näyttää siellä jotain kasvavankin. Nyt tuo alue on jo muutettu muuksi eli "nurmikoksi". No, nurmikko sana Touhulan kielessä tarkoittaa ruohonleikkurilla ajeltua viheraluetta jossa kasvaa heinää, sammalta,apilaa, voikukkaa jne jne.....ja jos hetken on ajelematta niin aika pikaisesti alkaa maasta puskea pieniä puun taimia eli toisin sanoen piha villiintyy tosi nopeasti jos sen niin antaa tehdä. Luonto ottaa aina paikkansa.

Ihan avomaaviljelystä siirryin hissukseen rajaamaan istutusta kasvipenkkeihin ja kyllähän kasvihuoneessakin aina jotain satoa on saatu; siellä viihtyy ehkä  parhaiten kasvihuonekurkku, chili ja paprika. Tomaatti ei ehkä viihdy ihan niin lämpimässä  ?

                                         

Tuon huikean isoista vanhoista lattiaparruista Kari teki yhtenä vuonna "salaattikaukalon" 😁ja sitten yksi ns. viritelmistäni on vanhoista tiilistä kyhätty kasvualusta. Sitä olen yrittänyt saada sammaloitumaan niin että näyttäisi enemmän istuvan luontoon. No sammaloituminen kestää aikaansa /aikaa 😉.

 

                                         

 

Tuo kuva näytti olevan toukokuulta  2020. Eikä sammalleet ottaneet kiinni tiiliin niinkuin toivoin kuin ihan vain muutamassa kohdassa. Ilmeisesti liian aurinkoinen ja kuiva paikka ? Ei auttanut vaikka piimällä sivelin 😉.

Ja joka vuosi tekee mieli aina  laittaa jotain kasvamaan: Tänä vuonna laitan ainakin pienen pieni määrä perunaa, salaattia, retiisiä, pinaattia, papuja monia laatuja ja herneitä ja kasvihuonekurkkuja ja paprikoita. 

Villisuolaheinä ja minttu pyrkivät jo nyt valtaamaan osan kasvilavasta; taistelu niitä vastaan on jo aloitettu 😦niin ja pakko todeta, että lehtokotilot ovat myös löytäneet tiensä jälleen kerran Touhulan pihaan.

YÖK !

 

 29.05.2024

 

Minä en tykkää yhtään hyttysistä, mutta ne taas tykkäävät kovasti minusta 😡. 

Ja nyt niitä alkaa totisesti olla. Kun en haluaisi itseäni offilla valella niin pitää vain yrittää välttää eli pysytellä nyt ainakin varjoisista metsänotkelmista pois. Sen taas totesin kun kävin poimimassa kielokimpun metsän siimeksestä kun en ihan omalta pihalta niitä raaski poimia. Hyttyslauma suorastaan hyökkäsi kimppuuni. Ja heti tuli tunne, että tämän olen elänyt ennenkin. Kielot, hiki ja hyttyset kuuluvat ilmeisesti yhteen 😉.

 

 

 Kielojen tuoksu on kuitenkin niin huumaava, että kannatti vähän harrastaa extremeä  💚.

 

 27.05.2024

 

Varsinkin näin alkukesästä kun luonto herää henkiin niin tuoksut ovat  ainutlaatuisia. Aamulla kun avaa oven sellainen ihan kesäinen tuoksutuulahdus tulee vastaan. Tällä hetkellä siinä on sekoitusta tuomen kukkaa, syreeniä, kieloa ja ties mitä muuta.

 Ja kun kerää narulta kuivamassa ollutta pyykkiä niin sekin tuoksuu erityisen puhtaalta ja raikkaalta. Kesän tuoksuja on myös mäntysuovan tuoksu mattopyykillä.....ja onhan näitä ; kellä mikäkin tuoksu hivelee omaa nenää.

Kesä kun etenee ei enää tuoksuja huomaa yhtä hyvin , mutta kesäisen sateen jälkeen (kunhan sitä nyt vain saataisiin ) luonnon tuoksu voi  olla todella huumaava.

Nyt pitää hengittää syvään , pitkään ja rauhallisesti. Tuoksuissa niinkuin väreissäkin on voimaa ja energiaa.

 

 26.05.2024

 

Pidän kovasti Puutarhakaudessa esiintyvästä Tareq Taylorista ja hänen kokkailuistaan. 

Ja kun hän valmisti yhdessä ohjelmassa omaa lannoitettaan (daaliakisaan) niin hetimmiten piti itsekin kokeilla. Eli sotketaan kahvinporoja, banaankuoria ja kananmunan kuoria.

Vettä sekaan ja sauvasekoittimella pöristellään ja siitä sitten syntyy aika kamalan näköistä sotkua....

No jaa ; en ole mikään nättinokkainen 😉. Tuota ruskeaa mösselöä sitten sekoitetaan kasteluveteen. Lopputulos jää nähtäväksi.

Touhulassa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon luonnon lannoitteita ja myös  "kultavesi" on yksi sellainen. Touhulassa on helppo tuota reseptiä noudattaa kun käytössä on ns . "yöastia ". Perintökalleus😁

 

                                        

 Mutta kun kaikkea keksitään elämän helpottamiseksi niin onpahan markkinoilla myös ihan oikea kultavesikannu 😂.

Sen helpommaksi ei kultaveden tuotto enää taidaa mennä 😂.

 24.05.202

 25.05.2024

 

Ruskea värihaaste poiki kivan jutun. Sukulaistätini lukee ahkerasti blogiani ja huomasi Touhulan keittiössä olevan lipaston päällä olevan suolasalkkarin.

 

 

 Ja kuinkas ollakaan hän oli ostanut sen miehensä kanssa tuliaiseksi kun tulivat tapaamaan vanhempiani ensi kertaa joskus 60-luvulla 😍. Minä olen ollut silloin ehkä vielä alle metrin mittainen 😂.

Salkkari oli meillä kyllä aikoinaan kodin seinällä, mutta sitten Äitini vei sen mökille ja sieltä se sitten ajautui onneksi minulle ja Touhulaan.  On aina niin mukavaa kun johonkin esineeseen liittyy jokin kiva tarina ja se lisää paljon myös sen arvoa. Pidän siitä edelleen hyvää huolta 💙.

4

 

 23.05.2024

 

Olen turhankin arka käyttämään mitään luonnon antimia esimerkiksi villiyrttejä ja sienissäkin olen tosi tarkka,  että poimin vain ne jotka ihan varmasti tunnen. Nyt kuitenkin "rohkaistuin" maistamaan parsan veroiseksi kehuttua maitohorsmaa. Sen nyt ihan taatusti tunnistan ja niistä ei ole omalla tontilla pulaa. Ja omalla tontilla kasvaneet ovat ainakin puhtaita luomutuotteita.

Valmistin ne uunissa ihan justiinsa niinkuin parsatkin eli vain vähän oliiviöljyä pintaan 200 asteessa n.10-15 minuuttia ja sitten vain sormisuolaa pintaan. Kalapihvin kaveriksi.

 Maku oli ihan hyvä mutta tekstuuri aika kuituinen parsaan verrattuna. Mutta kun luin mitä kaikkea hyvää terveydelle ne sisältävät niin ei voi kuin harmitella, että keräämisaika on niin tosi lyhyt. Heti kun varsi alkaa olla puumaisempi niin makukin muuttuu kitkeräksi. Eli kiireesti pitää poimia vielä  uusi satsi 😁.

 

 

 22.05.2024

 

Pöytä on katettu !

 

 

 Ei nyt sentään mikään vegaanipöytä 😊vaan lankojen värjäämiseen kerättyjä kasveja. Edessä on ruusunlehtiä joita jo talvella kuivasin tätä projektia silmällä pitäen. Sitten on raparperin kehtiä ja varsia, seuraavana omenapuunkuoria ja onnenpensaan kukkia ja viimeisenä koivunlehtiä. Yllättäen koivunlehtien kerääminen oli kaikken työläintä sillä Touhulassa kaikki koivut on niin isoja ettei niiden lehtiä pysty poimimaan. Piti sen vuoksi vähän karsia ovensuussa kasvavia koristekoivuja (eikä turha homma sekään 😉).

Ensimmäiseksi halusin kokeilla juuri niitä koivunlehtiä joista luvattiin keltaista väriä jos lehdet poimii alkukeväästä. Tadaa.....

Keltaista tilasin ja keltaista sain 💛. Onnistumisen ilo aiheuttaa sen reaktion , että pitää heti kokeilla jotain toistakin . Seuraavaksi menossa raparperi. Ja kun hoksasin, että tuossa lämpölevyssä on termostaattikin niin se helpottaa hommaa huomattavasti ettei tarvitse olla koko ajan vahtimassa sitä, ettei vesi nouse yli 70 asteeseen ; vanuttuvat muuten  liian kuumassa. Vähintään pari tuntia väriliemessä.

Kinkun paistomittarin uusi käyttötarkoitus 😊.

Viime kesän lopulla innostuin kasveilla värjäämisestä eikä silloin enää ollut oikein sieniä ja kanervaa kummempia kasveja tarjolla. Nyt siis uudella innolla ja nimenomaan alkukesästä jolloin kasvien värit ovat voimakkaammillaan. 

 

Talven aikana tuli testattua myös se , että kasviväreillä värjätyt langat kestivät myös ihan hyvin konepesun 40 asteessa haalistumatta.

 16.05.2024

 

Arttu-kissa  vanhenee väkisinkin ja siitä seuraa se, ettei se enää halua/pysty hyppäämään kovin korkealle. Sitä varten on jo aiemmin Kari tehnyt  porrastasanteita, että se pääsee kätevästi sohvalle ja sänkyyn. Nyt on vuorossa lisätikkaat.....

Ja vaikka ne nyt vielä öljyämisen ajan nojaavatkin puuhun niin ei sentään ole tarkoitus , että se saisi helpotusta puuhun kipuamiseen  😹 vaan nämä portaat asennetaan kotona niin , että se pääsee kulkemaan ulkona omalle tähystyspaikalleen helpommin ja hyppäämättä. Niinkuin kaikki kissat niin Arttukin on kyllä aika omapäinen ja rutinoitunut joten se saattaa kiertää ensin kaikki avuksi tarkoitetut välineet kunnes oivaltaa , että hei; tämähän on hyvä juttu ja helpottaa elämää kummasti. Saa sitten nähdä miten tämän kanssa käy 🙀.

 

 15.05.2024

 

Aamulla Touhulaan ajaessa Siskoni kysyi , että onko mukavaa aloittaa taas Touhula-kausi. Vastasin vain jotain vähän ympäripyöreää ja neutraaalia ja sitten mentiin muihin aiheisiin.

Mietin sitten päivän aikana, että täällä ei ole pelkästään mukavaa vaan ihan autuaallista. Varsinkin näin keväällä kun luonto pistää parastaan ja tulee kuljettua hymy huulilla niin pihalla kuin metsässäkin. Kaikki on vain niin hienoa 😊. Siitäkin huolimatta, että olen ihan oikea kotikissa ja viihdyn hyvin kaupunkikodissammekin.

Touhula on minulle rakas, turvallinen, kodikas, inspiroiva paikka  ja vaikka Kari aina tapaa sanoa, että "vuosi vanhan vanhentaa"  niin pitää vain toivoa, että Touhula-vuosia olisi vielä monia edessäpäinkin.

 

Tiedän sanonnan, että se kellä onni on se onnen kätkeköön. Nyt ei vaan pysty 😂.

 

 15.05.2024

 

Touhulassa ei ole vuosiin tehty mitään omenapuille. Ovat saaneet vain kasvaa rehottaa.  Nyt sitten laitettiin kerralla vähän rajummin oksia poikki 😉. 

 

Ja samalla Kari kokeili varttamista ja valkeakuulaan kylkeen tuli kahta eri talviomenalajia.

Jos saataisiin vaikka vielä uusia omanamakuja.

Oksasilppurille riittää taas hommia kunhan tulee vähemmän kaunis päivä. Nämä ihanat aurinkoiset kevätpäivät pitää nauttia vähän letkeemmissä tunnelmissa. Vaikka...

 

 

 istua ja suunnitella millä kaikki kukkapotit tänä vuonna täyttää 😊.

 

 14.05.2024

 

Varmin kevään merkki on kun Touhulassa kukkii onnenpensas. Se on minusta NIIN ihana keltaisine kukkineen. Sehän on siitä kummallinen pensas (nyt jo liki puun mittaan päässyt) että ensin tulee kukat ja sitten vasta lehdet. Ja sehän sopii oikein mainiosti nyt kun kaikki muu puskee vihreää eikä vielä ole edes voikukkia väriä tuomassa.

Kun ostin ihan summassa aikoinaan tuon pensaan en yhtään tiennyt mitä ostin sillä oli yhden puutarhamyymälän lopetus ja loppualennusmyynti ja ihan vain extempore ostin jotain mukaani kun kerran halvalla sain. Samalla kertaa ostin koristeomenapuun ja sekin on viihtynyt ja kasvanut ja kukoistanut. Päinvastoin kuin niin moni muu puutarhan hutiostos 😁.