31.07.2024

 

Touhulassa oli sadonkorjuuta eli karviaisia ja mustia viinimarjoja sai jo kerätä parempaan talteen.

Ja kohta alkaa olla kesäkurpitsaakin niin että varmasti riittää 😉. Sitten sitä syödäänkin ihan joka muodossa ja olen sitä joskus jopa pakastanut ja käyttänyt sitä sitten mm. sosekeitoissa ja sämpylätaikinoissa. Pääosin syödään tietysti tuoreena.

Karviaiset on kyllä ihan hyviä sellaisenaan ja talvella tapaan syödä niitä puolijäisenä eli osan laitan pakkaseen ja osasta keitän karviaischutneytä. Se on kiva lisä kanalle ja lihalle. Mustaviinimarjat keitän pääosin hyytelöksi. Mehuja kun meillä ei vain tule käytettyä kun ei juoda koskaan limsojakaan. Muutama mustaviinimarjamehupullo on hyvä kuitenkin olla varastossa. Flussakaudella sitä sitten juodaan lämpimikseen hunajalla makeutettuna. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan tarvita ensi talvena😁.

 29.07.2024

 

 

Sadetta saadaan miten milloinkin ja välillä on pakko turvautua ulkona letkulla kasteluun. Minulta lipsahti puutarhaletku käsistä ja kun menin sulkemaan hanaa huomasin miten hauskasti sateenkaari muodostui juuri niin, että kasvihuone näyttäisi olevan sateenkaaren päässä eli siellähän tunnetusti se aarre on kätkettynä 😉.

 

Kaikenlaista kasviksiahan sieltä tulee; aarteita nekin 💚. Lisää vesiasiaa....

Touhulan pihapiirissä on yksi sinne sopimaton esine. Vesiposti.

Vesipostin kaivautin pihaan kun pihan kaivo oli tullut jo tiensä päähän. Ensimmäisinä vuosina toin juomavedet mukanani. Vaihtoehtoina oli kunnostuttaa kaivo tai tuoda vesijohto omalle tontille.Nykyään kaivon vettä voi käyttää enää vain kasteluvetenä ja kuivina kesinä sekin uhkaa loppua.

 Vesipostista saa siis " ihan oikeaa vesijohtovettä"  eli sitä samaa mitä kaupungissakin käytetään. Tuo vehje on toiminut moitteettomasti talvellakin kunhan sen muistaa sulkea käytön jälkeen kunnolla, ettei jäädy.Vesilaitoksen miehet olisivat mielellään tuoneet veden sisälle asti, mutta sen homman stoppasin tykkänään. Parempi pitää vesi pois talosta kokonaan  ainakin niin kauan kun jaksan kantaa vedet sisään.

Mutta varsinaiseen asiaan.....kovin rumannäköinen on tuo metallimötikkä ja " tilauksessa" on ollut jo useamman vuoden saada siihen jonkinlainen pikkumökki sen päälle. Ongelmana on , että sen pitäisi aueta kolmelta sivulta ja vesipostimökistä tulisi siten aika massiivinen eli kumpi sitten onkaan parempi ?

 

 26.07.2024

 

Vallankin Touhulassa touhutessa ongelmana on se pahuksen puhelin. Pidän mielelläni leggingsejä ja t-paitaa puuhatessa tai sitten mekkoa ja kun niissä ei ole taskuja niin .....puhelin on aina missä milloinkin. Eikä minua nyt aina tarvitse saada kiinni puhelimitse, mutta ihan oman turvallisuuden kannalta olisi ihan hyvä jos puhelin olisi siellä missä itsekin.

Olin aloittanut kutomaan sukan vartta , mutten ollut kovin pitkälle vielä päässyt ja siitä nyt sitten muotoilinkin puhelinpussin. Tein mahdollisimman pitkän ripustusnauhan niin , että se riittää vaikkapa selän puolelle tai puseron sisään tai vaikka housujen kauluksen alle.

 

Aika sen näyttää miten pussukka toimii.....

 25.07.2024

 

 

Punamultamaali loppui , mutta ainakin liiterin julkisivu sai uuden maalipinnan. Jatkan sitten takaosiin kun sellainen into taas joskus  iskee 😊.

 

Ovikranssi on tähän hetkeen sopiva auringonkukka. Suosikkikukkiani.

 

Kukat on jo vähän kulahtaneet, mutta ajattelin käyttää ne vielä kertaalleen. Ulkona ja kaukaa katsottuna menettelee 😉. Minulla on jäänyt pitopalveluvuosista paljon tuollaista koristelurekvisiittaa jota yritän käyttää pois milloin mihinkin.

Ja hyönteishotelli vaihtoi myös paikkaa

Kovin suosituksi ei tämä hotelli koskaan tullut, mutta jospa paikan vaihto tuo uusia asukkeja 🐝.

Ja harvoin olen odottanut ukkosta tai sadetta niinkuin tällä vikkolla. Lupailtu on ; montakin kertaa . Touhulan sateet kiertävät kuitenkin kaukaa ; mitä nyt muutama hassu pisara on päässyt maahan asti. Ukkosta on kyllä selkeästi ilmassa , mutta kauas pilvet karkaavat......

 

 24.07.2024

 

Touhulassa jatkuu liiterin punamultamaalaus ja sen tieltä piti kaivaa pois yksi varsin huonosti menestynyt kukka/kasvipenkki. Kyseiseen kohtaan olen istuttanut vuosien saatossa ainakin kaksi kertaa viinirypäleen taimen, muutaman kerran ruusun ja ties mitä muuta ja kaikki ne kuolevat viimeistään talven aikana. Kun itse asiassa kuvittelin, että etelä seinustalla ja liiterin seinän suojassa olisi kelpo kasvupaikka mille vain.

Tänä vuonna tilasin ihan Ruotsista asti kukan siemeniä. Poikkeuksellisesti. Kyseistä kukkaa kehuttiin kovasti kasvien värjäyksessä ja siitä sitten innostuin.

 

 

Säästin siemenpussinkin kun ajattelin, että kerään siihen sitten kukan siemeniä tai ainakin osaan tilata lisää jos oikein kaunista väriä kukista saadaan langoille.

Ja siemenet istutin siihen mielestäni hyvään paikkaan.

Lopputulos on enemmän kuin surkea. Aluksi kasvoivat ihan hyvin, mutta sitten joku eläin niistä kiinnostui eikä juuri mitään jäänyt jäljelle 😕.

 

 

Eli kyseinen kukkapenkki sai nyt ihan suosiolla lähteä. Kun mikään kasvi tai kukka ei siinä kerta kaikkiaan viihdy.

 

 

Ja nyt liiterin ovesta puuttuu vielä se tärkeä asia; eli kranssi 😁. Työn alla.

 19.07.2024

Kuka aloittaa ulkona maalaushommat naistenviikolla kun jo vanha kansa tiesi, että naistenviikolla sataa enempi tai vähempi. Ilmankosteuskin 110 % .Sadetta ja ukkosta ennustettiin koko päiväksi. No riskejä pitää ottaa 😂 ja oikeastaan se ostamani punamultamaalipönikkä poltteli mieltä niin paljon, että ajattelin ainakin kokeeksi aloittaa liiterin maalauksen. Voihan sitä pitää taukoa kun sataa....jos malttaa 😊. 

Tällä kertaa onni suosi rohkeaa ja muutamaa vesitippaa lukuunottamatta selvisin maalaushommissa alkuun  kuivin nahoin jos ei nyt hikipisaroita oteta huomioon.

 

 

 Punamulta on mukava maalattava ja Kari "lainasi" tähän hommaan hyvän pensselin. Meillä on käyty vuosia "pensselipeliä" eli minä ostan aina sellaisia halpoja suteja nipun ja Kari taas hankkii kunnon välineitä. Minä käsittelen tai siis paremminkin en käsittele pensseleitä maalauksen jälkeen juuri mitenkään kun taas Kari kyllä huoltaa omansa hyvin. Kari jaksaakin päivitellä minun leväperäistä touhua 😊. Mutta täytyy todeta, että kyllä nyt sujui maalaus hienosti "ammattivehkeellä" . Jo kolme lyhyttä seinää selätetty 👍. Ja kun kuvaa katsoo niin oivaltaa, että täytyyhän nuo valkoiset nurkka- ja räystäslaudatkin maalata....

 18.07.2024

 

Vähän kyllä yllätyin, että sekä punaiset , että valkoiset viinimarjat olivat jo täysin poimimasta vaille. Karviaiset ja mustat viinimarjat saavat vielä kypsyä jonkin aikaa.

 

 

Viinimarjoista voi olla montaa mieltä. Kari sanoo, että happamia ja minä vastaan , että terveellisiä. Se keskutelu on lyhyt ja ytimekäs 😉. Ja sitten marja-annos syödään kiltisti jogurtin seassa.

Luulin, että kotilot olivat jo vähentyneet, mutta kun olin ajellut nurmikon niin sieltähän niitä alkoi taas ilmaantua. Yhden satsin hävitin , mutta uusia ilmaantuu ....

 

Tämä tyyppi keikisteli ulkovaasin reunalla.

 17.07.2024

 

Pikainen käynti Touhulassa todisti, että sielläkin on kaikki hyvin eikä onneksi mikään kasvi ollut täysin nuukahtanut veden puutteesta. Suklaakirsikassa alkoi olla jo punaisia marjoja; siitä se kisa lintujen kanssa taas alkaa. Kuka ehtii ensin 😉.

 

 Ja kasvihuoneessa rehotti ripirinnan kurkku, paprika, lehtikaali ja papu.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna kotiloita on edes hiukan vähemmän ja ainakin kasvihuoneen kasvit ovat saanet olla rauhassa niiden järsimiseltä. Mutta kyllähän nyt  kaikenlaista puuhaa piisaa kun on ollut taukoa juhannuksesta asti.....ainakin viinimarjat ja karviaiset alkavat odottaa jo poimijaansa.

 

 03.07.2024

 

Eilen ajella huristeltiin Hämeenlinnaan ja takaisin eli autossa piti istua reippaat viisi tuntia. Käytiin kotona vain kastelemassa kukat ja lukemassa vähäiset postit mutta pääkohde oli Touhula jossa vaihdettiin uusi sähkömittari. Nyt sähkölaitos pystyy mittamaan tarkemmin sähkönkulutusta.

Touhulassa olivat kasvit ja kukat pärjänneet ihan hyvin.

 

 Arttu jäi Koskeloon talon vahdiksi ja ihan hyvin se oli pärjännyt itsekseen koko päivän.

Tosin oman kopin vahtiminen on se kaikkein tärkein tehtävä 😻.