29.05.2026
Tuuli on ollut niin hyytävää ja voimakasta, että on ollut mukavampi puuhastella jotain sisällä. Sain vähän "sisustettua" ja
ripustin muun muassa Isälleni tärkeän taulun seinälle. Taulu on
Halikon Rikalan mäeltä.
Kuvassa
muitakin tärkeitä, rakkaita asiota isovanhempieni eli Isän vanhempien
kodista. Pappan tekemä keinutuoli jossa sain istua Mamman sylissä kun
luettiin Aku ankkaa 😊ja laulettiin välillä yhdessä lastenlauluja."Kas
kuusen latvassa oksien alla" tulee ensimmäisenä mieleen. Mamman
virkkaama pitsinen keinuntuolin matto. Radiokin on heiltä
peräisin ja toimii vielä moitteettomasti. Ja kielot ja niiden kukkavaasi
on minulle niin💖. Pieni kuparipata kielojen vieressä oli sellainen
johon aapiskukko muni yön aikana jos olin osannut hyvin lukea sujuvasti
aapista tai muita lasten kirjoja illalla.
Käkikello
piti myös kuvata vielä erikseen. Sekin on niin 💚.Pappa oli saanut sen kun
täytti 40 vuotta eli siitä on nyt aikaa 76 vuotta ja edelleen kello käy
ja käki kukkuu.
Jossakin esineissä on ihan mittaamaton muistoarvo.
4 kommenttia:
Hienoa, että olet saanut isovanhempien tavaroita. Muistot tietysti säilyvät ilman niitä, mutta esineet tuovat tunnelman lähelle. Itselläni ei ole edes muistoja muista isovanhemmista kuin äidin äidistä.
Ymmärrän täysin, kun itselläkin on muistoesineitä perheeltä.
Koti ei ole koti ilman niitä. Kaunis lautalattia!
Haaveilen kiikkutuolista..
Oli tosiaan aika sattuman kauppaa että nuo tavarat ovat säästyneet ja nyt minulla. Minä olin paljon lapsena hoidossa Mamman ja Pappan kodissa ja siksi juuri nuo kyseiset tavarat tuntuvat niin rakkailta. Tulee lämmin mukava mieli kun ovat nyt minulla ilona Touhulassa.
Tuo keinutuoli on sellaista mallia että menee taaksepäin tosi alas; lähes ympäri :-).
Olen monesti todennut että kun Touhula pitää jättää taakseen niin sinne jää myös luultavasti kaikki nuo rakkaat tavarat eli niistä pitää nyt nauttia täysin rinnoin. Ehkä käkikello lähtee mukaan kainalossa :-).
Lähetä kommentti