22.04.2026
Touhulan elämän menoon kestää aina hetken tottua. Rutiinit on kaupunkielämään verrattuna aika erilaiset. Aikaa (ja energiaa) menee veden ja puiden kantoon , käsin tiskaamiseen, vesien ja saunan lämmittämiseen.
Puhumattakaan siitä että kun kuljeskelee ulkona pihapiirissä niin koko ajan käy mielessä , että ai niin tuokin ja tuokin....mutta pidän siitä periaatteesta täällä tiukasti kiinni, että teen vain sen mikä mukavalta tuntuu. Silloin ei pääse turhaan rasittumaan ja stressaantumaan varsinkin kun pääperiaatteena on kuitenkin aina ollut ettei mikään ole täällä niin pilkulleen ei edes sinne päin.
Isäni sanoi monesti kun mökkikausi alkoi , että vähän hitaasti jalka nousee 😊mutta katsotaan sitten loppukesästä. Isä viittasi siihen kun silloinen mökki oli korkean kallion päällä ja rappusia riitti noustavaksi.Kunto koheni väkisinkin. Sitä odotellessa .....
4 kommenttia:
Ihan oikein, välillä pitää rukkaset viskata liiterin seinustalle ja levähtää. Nauttia olostaan.
Mökki- ja kaupunkielämä eroavat toisistaan ja niin kai pitääkin erota. Silloinhan se virkistää ja katkaisee arjen.
Meillä on vapaa-ajan talo, joka muistuttaa sinun Touhulaasi, mutta on toisaalta puolitoistakerroksinen omakotitalo - lapsuudenkotini - jossa on mukavuudet.
Sen sijaan mökki saaressa on juuri tuota mainitsemaasi eli vedet tuodaan ja viedään, samoin halot.
Mökillä ei kasvateta mitään. Joskus olen yrittänyt: viskelin kasvulaatikkoon auringonkukan siemeniä. Tuli taimia, mutta joku nälkäinen söi taimet. Sen sijaan vapaa-ajan talossa eletään toisin eli kukkia kasvaa.
Kaupunkikodin pihamaalla vasta kasvaakin eli on kasvulavat ja pieni kasvihuone sun muut.
Hauska oli lukea postaustastasi, nyt kun löysin sinut toisen postaajan eli Annan kautta.
Ei mökillä voi hirveästi suunnitella, kun yllätyksiä sattuu. Tänä keväänä myyrät ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä ja harmia. Toivottavasti Touhula on säästynyt niiden tuhoilta.
Hei Sirpa ja tervetuloa Touhulaan !
Meilläkin on sattumoisin kaksi mökkiä eli tämä Touhula ja sitten keski-suomessa Koskelo. Kummastakaan ei oteta paineita ; sanoisinko... enää :-).
Kaiken kasvattaminen on vaikeaa ja lähes mahdotonta kun paikan päällä pitäisi olla kastelemassa koko kesä , mutta siitä huolimatta pidän yritystä yllä Touhulassa.Joskus sentään jotain satoa voi saadakin :-). Ja omenapuut ja marjapensaat tuottavat satoa joka tapauksessa.
Minä kirjoitan tätä Touhula-blogia rinnan Terhin tarinoiden kanssa siksi että ajattelen että jos joku vielä minun jälkeeni innostuu elämään ja olemaan siellä niin olisi sitten mukava seurata mitä kaikkea siellä on näiden 19 vuoden aikana puuhasteltu.
En ole myyrien tuhoja vielä havainnut muuta kuin että olivat innostuneet ilmeisesti vajassa olevasta moottorisahasta jossa oli sen verran tippunut öljyä että sitä olivat käyneet "nauttimassa" ja viereiseen muoviseen laatikkoon jossa on työrukkasia säilössä rakensivat pesän. Oli lyhyt matka ruokailuun ja pehmoinen pesä :-).
Lähetä kommentti